A. E. Jokipii

suomalainen pappi, kirjailija, kirjallisuuskriitikko ja suomentaja

Aapeli Erhard Jokipii (20. joulukuuta 189327. tammikuuta 1968) oli suomalainen lääninrovasti, asessori ja Suomen Kirkon Seurakuntatyön Keskusliiton pääsihteeri, kirjallisuuskriitikko ja suomentaja. Koulutukseltaan hän oli teologian tohtori. Jokipii kirjoitti paitsi kirjoja, myös artikkeleita aikakauslehtiin, muun muassa Teologiseen aikakauskirjaan.

A. E. Jokipiin kirjastoa säilytetään pääosin Joensuun yliopiston kirjastossa.[1] Hänen kirjoittamaansa J. Gummeruksen elämäkertaan liittyvä aineisto on säilytyksessä Kansalliskirjastossa.[2]

Aapeli Erhard Jokipii oli naimisissa Frida Josefina Winterin kanssa. Heidän poikansa oli historiantutkija, professori Mauno Jokipii. [3]

TeoksetMuokkaa

  • Herra lohduttaa kansansa : aamuhartauksia, WSOY, 1942
  • Jumalanpalvelus, sen tarkoitus ja järjestys / rippikoululaisille, WSOY, 1945
  • Kansankirkko ja vapaa huoltotyö, Suomen huolto, 1943
  • Mitä on Ruusu-risti?, Gummerus , 1928
  • Paaston aikana , [1940]
  • Rakkauselämän hoito, Edistysseurojen kustannusosakeyhtiö, 1922
  • Sivistyneet ja kirkko : maamme vapaamielisten virtausten ajatuksia kirkosta : synodaalikirjoitus Tampereen hiippakunnan pappeinkokoukseen lokakuussa 1937, WSOY, 1937
  • Teosofian suhde työväenliikkeeseen Suomessa, [s.n.], 1938
  • Teosofinen liike Suomessa: Historiaa, oppi ja arviointia. Porvoo: WSOY, 1937.
  • Toivon apostoli Herran koulussa, Gummerus, 1930
  • Uhri rappeutuneen korjaamiseksi Herran temppelissä : saarnanjuuria raittiusviikon alkamispäiväksi 31. 10. 1937, Raittiusjärjestöjen yhteistoimikunta, 1937

LähteetMuokkaa

Tämä pappiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.