885 Naval Air Squadron

885 Naval Air Squadron (885 NAS) oli Britannian kuninkaallisen laivaston ilmavoimien lentolaivue.

Gloster Sea Gladiator
HMS Victorious

PalvelusMuokkaa

Laivue perustettiin 1. maaliskuuta 1941 RNAS Dekheilassa kalustonaan kuusi Gloster Sea Gladiatoria ja kolme Buffaloa. Laivue siirtyi kaksi päivää myöhemmin HMS Eaglelle viikoksi ennen paluuta Dekheilaan, jossa laivue lakkautettiin 1. toukokuuta. Lokakuussa laivueen numero siirrettiin tilapäisesti 775 laivueelle, mutta se poistettiin vielä saman kuukauden aikana. Siitä koottiin lopulta lentue, joka muodosti rungon perustettaessa 889 laivuetta.[1][2]

Laivue perustettiin 1. joulukuuta 1941 uudelleen RNAS Yeoviltonissa kalustonaan kuusi Hawker Sea Hurricane IB:tä, jolloin se liitettiin saattuetukialus HMS Chargerille. Tukialuksen jäätyä Yhdysvaltain laivastolle brittilentäjien kouluttamiseksi lentotukialuksille laivue siirrettiin kesäkuussa 1942 HMS Victoriousille, jonka mukana laivue suojasi heinäkuussa Jäämeren saattueita PQ17 sekä QP13.[2]

Se lähti elokuussa lentotukialuksen mukana Välimerelle suojaamaan Maltan saattueita. Laivue siirtyi syyskuussa Machrihanishiin koulutettavaksi Pohjois-Afrikan maihinnousua varten, jolloin sen kalustona olisi Supermarine Spitfire V:t. Laivueen kalusto vaihdettiin myöhemmin kuudeksi Seafire IB:ksi ja IIC:ksi.[2]

Laivue siirrettiin operaation ajaksi HMS Formidablelle, minkä päätyttyä se jatkoi Sisilian ja Salernon maihinnousujen suojaamista. Laivue palasi lokakuussa 1943 kotimaahan, josta sen oli tarkoitus matkata Yhdysvaltoihin varustettavaksi joulukuun aikana Brunswickissa kymmenellä Corsairilla. Laivue kuitenkin lakkautettiin 15. marraskuuta Lee-on-Solentissa.[2]

Laivue perustettiin 15. helmikuuta 1944 uudelleen Lee-on-Solentissa liitettynä 3. laivaston hävittäjälennostoon. Sen kalustona oli 12 Seafire F.III ja L.III konetta. Joitakin viikkoja Normandian maihinnousun jälkeen laivue muodosti 2. taktisten ilmavoimien 34. tiedustelulennoston tulenjohtoryhmän. Saman aikaisesti laivueen vahvuus nostettiin kahteenkymmeneen koneeseen. Laivueeseen liitettiin heinäkuussa 886 ja 887 laivueiden jäänteet.[3]

Marraskuussa laivueen kalusto siirrettiin St. Merrynissä 709 ja 715 laivueille, jolloin sen kalustoksi saapui 24 Hellcat I ja II konetta. Laivue siirrettiin kuukautta myöhemmin HMS Rulerille siirrettäväksi Brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon.[4]

Laivue suojasi toukokuusta 1945 alkaen laivaston täydennysaluetta, jolloin muutama Corsair oli sijoitettu maihin Ponamiin. Saman aikaisesti laivueeseen liitettiin torpedolentue, joka oli varustettu Avengereilla. Laivueen Corsairit varustettiin heinäkuussa raketein, mutta ne eivät kerenneet osallistumaan sotatoimiin ennen Japanin antautumista.[4]

Laivue vieraili Tokiossa, minkä jälkeen se siirtyi tukialuksen mukana Australiaan. Laivueen liittäminen 12. lentotukialusrykmenttiin peruuntui ja se lakkautettiin 27. syyskuuta 1945 Schofieldissä.[4]

KomentajatMuokkaa

Laivueenkomentajina olivat:

  • J. N. Garnett 1. maaliskuuta - 1. toukokuuta 1941
  • E. D. G. Lewis 1. joulukuuta 1941 -
  • R. H. P. Carver, DSC 2. helmikuuta 1942 - 15. marraskuuta 1943
  • S. L. Devonald 15. helmikuuta 1944 -
  • J. R. Routley 7. marraskuuta 1944 - 27. syyskuuta 1945

LähteetMuokkaa

  • Finnis, Bill: The History of the Fleet Air Arm from Kites to Carriers. Shrewsbury: Airlife Publishing Ltd, 2000. ISBN 1-84037-182-X. (englanniksi)
  • Wragg, David: Fleet Air Arm Handbook 1939-1945. Gloucestershire: Sutton Publishing Ltd, 2001. ISBN 0-7509-3430-1. (englanniksi)
  • Jackson, A. J.: Blackburn Aircraft since 1909. England: Funk & Wagnalls, 1968. (englanniksi)
  • Taylor, H. A.: Fairey Aircraft since 1915. England: Naval Institute Press, 1988. ISBN 0-87021-208-7. (englanniksi)
  • Kay, Anthony L. & Smith, J. R.: German Aircraft of the Second World War. Lontoo: Putnam, 2002. ISBN 0-85177-920-4. (englanniksi)
  • Polmar, Norman: Aircraft Carriers - A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909-1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. Wragg s. 182
  2. a b c d Sturtivant, Ray & Ballance, Theo s. 309
  3. Sturtivant, Ray & Ballance, Theo s. 309-310
  4. a b c Sturtivant, Ray & Ballance, Theo s. 310