1. Ukrainan rintama
1. Ukrainan rintama oli puna-armeijan toisen maailmansodan rintama, joka muodostettiin 20. lokakuuta 1943 Voronežin rintamasta. Rintaman esikunnasta muodostettiin 10. kesäkuuta 1945 Itävaltaa ja Unkaria miehittänyt puna-armeijan Keskinen ryhmä.[1] Puna-armeijan 1943–1944 talvioffensiivin aikana 1. Ukrainan rintama koostui 1. ja 40. armeijasta sekä 6. panssariarmeijasta.[2]
Jouluaattona 1943 puna-armeijan eteneminen alkoi Voronežin rintamasta 1. Ukrainan rintamaksi uudelleen nimetyn neuvostoarmeijan hyökättyä Žytomyriin. Eteneminen jatkui rautatielinjaa pitkin aina Puolan ja Neuvostoliiton rajalle, joka saavutettiin 3. tammikuuta 1944. Etelässä 2. Ukrainan rintama ylitti Dneperin Krementšukin kohdalta ja jatkoi etenemistä länteen. Tammikuun toisella viikolla se kääntyi pohjoiseen ja kohtasi Nikolai Vatutinin johtamat panssarijoukot, jotka olivat kääntyneet etelään tunkeutuessaan Puolaan. Näin syntyneeseen mottiin Korsunissa Tšerkasyn länsipuolella jäi kymmenen saksalaista divisioonaa. Adolf Hitler uskoi, että saksalaiset voisivat murtautua motista ja edetä uudelleen Kiovaan, mutta Erich von Manstein pyrki etenemään vain päärintamalla motin reunaan tarkoituksenaan auttaa motin sulauttamisessa päärintamaan. 16. helmikuuta saksalaiset olivat edenneet jo motin ja rintaman erotti vain tulviva Tikitšjoki. Puna-armeijan panssarivaunujen ja ratsuväen takaa-ajamana motitetut joukot, muun muassa SS-divisioona Wiking, taistelivat tiensä joen yli menettäen puolet miesvahvuudestaan ja kaiken raskaan kaluston.[2]
12. tammikuuta 1945 1. Ukrainan rintama aloitti puna-armeijan hyökkäyksen Veikseljoen yli kohti Berliiniä ja se kukisti saksalaisten vastarinnan Krakovassa 19. tammikuuta kiivaiden taisteluiden jälkeen. Rintama saavutti Oderjoen ja muodosti sillanpääasemia sen länsipuolelle 30. tammikuuta. 15. helmikuuta sen onnistui vallata Breslaun kaupunki.[3] [4]
1. Ukrainan rintama jatkoi etenemistään kohti pääkaupunkia ja 23. huhtikuuta sen onnistui yhdessä 1. Valkovenäjän rintaman kanssa katkaista Saksan IX armeijan yhteys kaupunkiin. 1. Ukrainan rintama jatkoi etenemistään lähteen hyökäten XII armeijaa vastaan. 24. huhtikuuta Berliini oli täysin piiritetty. [5]
- 20. lokakuuta 1943 – 2. maaliskuuta 1944 armeijankenraali Nikolai Vatutin
- 2. maaliskuuta – 24. toukokuuta 1944 Neuvostoliiton marsalkka Georgi Žukov
- 24. toukokuuta 1944 – 10. kesäkuuta 1945 Neuvostoliiton marsalkka Ivan Konev
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Auke de Vlieger: De Slag om Stalingrad - Fronten stalingradbattle.nl. Arkistoitu 28.2.2007. Viitattu 3.4. 2007. (hollanniksi)
- ↑ a b Korsun Pocket theeasternfront.co.uk. Arkistoitu 6.7.2007. Viitattu 17.4. 2007. (englanniksi)
- ↑ Anthony Beevor: Berlin - The Downfall 1945 antonybeevor.com. Arkistoitu 5.4.2007. Viitattu 17.4. 2007. (englanniksi)
- ↑ World War II Day by Day: 1945 germanwarmachine.com. Arkistoitu 6.3.2007. (englanniksi)
- ↑ BATTLE OF BERLIN ludipopina.free.fr. Arkistoitu 1.11.2007. (englanniksi)