Karbidopa
| |
| |
Karbidopa
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| (2S)-3-(3,4-dihydroksifenyyli)-2-hydratsinyyli-2-metyylipropaanihappo | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | N04 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C10H14N2O4 |
| Moolimassa | 226,232 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 203–205 °C [1] |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Proteiinisitoutuminen | 76 %[2] |
| Metabolia | ? |
| Puoliintumisaika | 1–2 h[2] |
| Ekskreetio | Virtsan mukana |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Oraalinen |
Karbidopa (C10H14N2O4) on hydratsiineihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä Parkinsonin taudin hoitoon yhdessä levodopan tai levodopan ja entakaponin kanssa.
Ominaisuudet, vaikutusmekanismi ja käyttökohteet muokkaa
Karbidopa on huoneenlämpötilassa valkoista tai ruskehtavaa kiteistä ainetta, joka on käytännössä veteen liukenematonta. Yhdiste liukenee orgaanisiin liuottimiin kuten alkoholeihin. Karbidopa on optisesti aktiivinen yhdiste ja sen S-enantiomeerin ominaiskiertokyky metanoliliuoksessa on –17,3°.[1]
Karbidopa on aromaattisten L-aminohappojen dekarboksylaasientsyymin eli dopadekarboksylaasin inhibiittori. Tämä entsyymi metaboloi levodopan dopamiiniksi ennen sen ehtimistä aivoihin. Karbidopa ei läpäise veri-aivoestettä ja estää levodopan metaboloitumista ennen kuin levodopa pääsee läpäisemään aivo-veriesteen. Tämän vuoksi käytettäessä karbidopaa yhdessä levodopan tai levodopan ja entakaponin kanssa voidaan levodopan annostusta pienentää, mikä vähentää levodopan haittavaikutuksia.[3][4][5] Karbidopaa ja levodopaa voidaan käyttää myös levottomien jalkojen oireyhtymän hoitamiseen[6].
Synteesi muokkaa
Karbidopan synteesin lähtöaine on joko 4-hydroksi-3-metoksipropiofenoni tai 3,4-dimetoksipropiofenoni. Nämä ketonit reagoivat vetysyanidin tai alkalimetallisyanidien kanssa muodostaen syanohydriinin. Tämä syanohydriini reagoi hydratsiinin kanssa hydratsiinijohdannaiseksi, joka hydrolysoidaan vetykloridin ja vetybromidin vaikutuksesta karbidopaksi. Näin syntyy raseeminen seos, josta S-enantiomeeri erotetaan resoluutiolla.[7][8]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 293. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ a b Carbidopa DrugBank. Viitattu 15.12.2015. (englanniksi)
- ↑ Liisa Ahtee ja Seppo Kaakkola: 53. Parkinsonin taudin lääkkeet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 15.12.2015.
- ↑ David E. Golan: Principles of Pharmacology, s. 193. Lippincott Williams & Wilkins, 2008. ISBN 978-0781783552. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.12.2015). (englanniksi)
- ↑ Richard Finkel, Michelle Alexia Clark, Luigi X. Cubeddu: Lippincott's Illustrated Reviews: Pharmacology, s. 103. Lippincott Williams & Wilkins, 2008. ISBN 978-0781771559. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.12.2015). (englanniksi)
- ↑ Maija Haavisto: Kroonisen Väsymysoireyhtymän Hoito, s. 67. Lulu.com, 2007. ISBN 978-1847534644. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.12.2015).
- ↑ Sriram D.: Medicinal chemistry, s. 258. Pearson Education India, 2010. ISBN 9788131731444. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.12.2015). (englanniksi)
- ↑ Enrique Ravina: The Evolution of Drug Discovery, s. 319. John Wiley & Sons, 2011. ISBN 978-3-527-32669-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.12.2015). (englanniksi)