Šukri Mustafa
Šukri Mustafa (1. kesäkuuta 1942 – 1978) oli egyptiläinen jihadisti ja Takfir wa Hidžra-nimellä tunnetuksi tulleen järjestön johtaja. Šukri sai innoitusta ajatteluunsa esimerkiksi Sajjid Qutbin ja Muslimiveljeskunnan ajattelusta siirtyen radikaalimpaan toimintaan. Ryhmä harjoitti vallitsevasta yhteiskunnasta eristäytymistä ja se sai kulttimaisia piirteitä. Šukri pidätettiin liittyen entisen ministeri Muhammad al-Dhababin sieppaukseen ja murhaan. Hänet teloitettiin vuonna 1978.
| Šukri Mustafa | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. kesäkuuta 1942 Abu Khurus, Egypti |
| Kuollut | 1978 |
| Muut tiedot | |
| Järjestö | Takfir wa Hidžra |
Elämäkerta muokkaa
Šukri Mustafa syntyi 1. kesäkuuta 1942 Abu Khurusin kylässä Egyptissä noin 30 kilometriä Asyutista etelään. Hänen isänsä oli umdah eli kylän pormestari. Šukrin äiti erosi miehestään ja vei lapsensa Asyutiin, jossa Šukri aloitti opiskelun islamilaisen hyväntekeväisyysjärjestön koulussa ja jatkoi maatalousyliopistoon. Hän lienee opiskeluaikoinaan liittynyt Muslimiveljeskuntaan ja tuli vuonna 1965 pidätetyksi veljeskunnan lehtisten jakamisesta.[1]
Šukria pidettiin ensin vankilassa Turassa ja sittemmin Abu Za'balissa. Hänet vapautettiin osana Anwar Sadatin yleisiä vapautuksia 16. lokakuuta 1971.[1] Monille egyptiläisille radikaaleille islamisteille Muslimiveljeskunnan "maltillinen" linja ei enää riittänyt. Innoitusta he saivat Sajjid Qutbin ajattelusta, johon keskeisenä osana kuului aseellinen jihad. Niin sanotussa jihadismissa vihollsiia olivat kaikki aatteen vastustajat muslimit mukaanlukien.[2] Heidät saatettiin kuitenkin vielä edelleen jakaa kahteen ryhmittymään. Toisten mukaan vallitseva yhteiskunta oli ytunnsutettava uskottomana (takfir), mutta oikeauskoiset olivat siihen nähden heikommassa asemassa. Heidän oli siis tuomittava yhteiskunta salaa, kunnes he pääsisivät hallitsevaan asemaan. Mustafa kannatti tosita ryhmittymää, joka kannatti toimintaa jo heikommasta asemastakin.[1] Oikeaoppisten tuli vetäytyä pois korruptoituneesta yhteiskunnasta, kuten Muhammad teki lähtiessään Mekasta (hidžra).[2]
Šukri Mustafa sai nopeasti mainetta islamilaisissa piireissä.[1] Hän keräsi ympärilleen seuraajajoukon, jotka kutsuivat itseään nimellä Džama'a al-muslimin eli Muslimiyhteisö. Egyptilkäisessä mediassa joukko tuli tosin tunnetuksi nimellä Takfir wa Hidžra. Täysin Muhammadin esimerkin mukainen yhteiskunnasta vetäytyminen ei ollut mahdollista, mutta sen sijaan Šukrin seuraajat muodostivat keskenään oman suljetun yhteisönsä, jonka toiminta sai myös huomiota herättäneitä kulttimaisia piirteitä.[2] Tällaisia tapoja oli esimerkiksi naisten houkuttelu asumaan ryhmän miesjäsenten kanssa. Seuraajinen Šukri kierteli Asyutin lähiympäristöä saarnaten kylissä nuorille miehille. Poliisi alkoi tarkkaila ryhmän toimintaa vuonna 1972, mutta aluksi sitä pidettiin vaarattomana. Joitakin ryhmän jäseniä pidätettiin vuonna 1973, mutta heidät vapautettiin jo saman vuoden aikana jom kippur -sodan sytyttyä lokakuussa.[1]
Keväällä 1974[2] eräs Šukrin kanssa kilpaileva ryhmittymä[1] yritti tehdä epäonnistuneen vallankaappauksen iskulla sotilasakatemiaan Heliopoliksella Kairossa.[2] Poliisi alkoi puuttua islamistien toimintaan entistä kovemmalla kädellä. Tässä yhteydessä toukokuussa 1975 kairolainen sanomalehti al-Akhbar julkaisi jutun Šukrin ryhmittymästä. Heitä kuvailtiin nimellä ahl al-khaf eli luolien ihmiset viittauksena Efesoksen seitsemään unikekoon. Ryhmä oli tosiaan käyttänyt ajoittain luolia piilopaikkoinaan, mutta niissä ei vietetty erityisen paljon aikaa. Suurin osa ryhmän jäsenistä asui yhteisöllisissä asunnoissa kaupunkien köyhemmillä asuinalueilla. Jäseniä ryhmällä oli tällöin pari tuhatta. Lehtijuttujen kautta mielikuva siirtyi kuitenkin myös poliisille. Syksyllä 1976 eräs kilpaileva järjestö oli alkanut houkutella Šukrin seuraajia omiin riveihinsä, ja Šukri vastasi ksotoiskuin. Järjestön jättäminen oli apostaasi. Poliisi puuttui tilanteeseen ja joitakin järjestön jäseniä pidätettiin. Lehdistössä ryhmästä puhuttiin nyt fanaattisena asejoukkona. Šukri itse oli nyt etsintäkuulutettu.
Šukri kaavaili jäsentensä oikeudenkännistä liikkeen ajatusten levitystilaisuutta. Oikeudenkäyntiä eri kuitenkaan ollut luvassa, eikä keinoa ryhmän vaatimusten esittämiseen julkisuudessa näin ollut. 3. heinäkuuta 1977 ryhmä yritti ratkaista asian sieppaamalla hellituksen entisen ministerin Muhammad al-Dhababin. Sen sijaan että ryhmä olisi päässyt esittämään vaatimuksia, sen tukahduttamistoimet kiihtyivät. Ryhmä murhasi Dhababin, mutta pian sen koko johto pidätettiin. Šukri ja neljä muuta ryhmän jäsentä saivat pikaoikeudenkäynnin. Kaikki saivat kuolemantuomion.[1] Šukri teloitettiin vuonna 1978. Takfir wa Hidžran toiminta loppui, mutta se innoitti jihadistisia ryhmittymiä.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Gilles Kepel: Muslim Extremism in Egypt: The Prophet and Pharaoh, s. 73-78. uusintapainos. University of California Press, 2003. ISBN 9780520239340. Google-kirjat. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Andrei Sergejeff: ”Anwar Sadat”, Egyptin historia: Kleopatran ajasta arabikevääseen. Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-345-573-3.