Wikipedia

Édouard Manet

ranskalainen taidemaalari

Édouard Manet (23. tammikuuta 1832 Pariisi – 30. huhtikuuta 1883 Pariisi)[1] oli ranskalainen taidemaalari. Tyylisuunnaltaan hän sijoittuu realismin ja impressionismin välille.

Édouard Manet
Félix Nadar, Édouard Manet, noin 1867-70.
Félix Nadar, Édouard Manet, noin 1867-70.
Henkilötiedot
Syntynyt23. tammikuuta 1832
Pariisi
Kuollut30. huhtikuuta 1883 (51 vuotta)
Pariisi
Kansalaisuus  Ranska
Taiteilija
Taidesuuntaus impressionismi
Kuuluisimpia töitä Aamiainen ruohikolla, 1862-1863.
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Elämä

muokkaa

Manet oli arvostetun tuomarin poika, jonka lähteminen taiteilijanuralle oli vanhemmille kauhistus. Manet’n yksityiselämä oli värikästä, hänellä oli eksoottisia rakkaustarinoita ja syfilis, ja elämänsä loppuvaiheilla kuolio, joka johti toisen jalan amputointiin.[2]

Manet seurusteli vuosia poikavuosiensa pianonsoitonopettajattaren, hollantilaissyntyisen Suzanne Leenhoffin kanssa, ja tälle syntyneen pojan isä saattaa olla joko Manet tai hänen veljensä. Virallisesti poika esiteltiin Leenhoffin pikkuveljenä ja Manet’n kummipoikana. Manet meni Leenhoffin kanssa naimisiin isänsä kuoltua vuonna 1863.[3]

Sukunsa varakkuuden takia Manet ei ollut riippuvainen maalaustensa myyntituloista. Hän kuitenkin tavoitteli menestystä ja yleisön suosiota, ja tarjosi maalauksiaan konservatiiviseksi tunnettuun Pariisin salonkiin.[4] Manet matkusteli laajasti. Nuoruusvuosinaan hän purjehti koululaivalla Brasiliaan, ja kierteli myöhemmin Euroopassa. Varsinkin Manet’n nuoruuden töissä näkyy vaikutteita hollantilaisista ja espanjalaisista maalauksista, joihin hän oli tutustunut matkoillaan.[3]

Manet’n läheisiä ystäviä olivat runoilija Charles Baudelaire, kirjailija Émile Zola ja taiteilija Berthe Morisot.[5] Morisot rohkaisi Manet’ta maalaamaan ateljeen sijasta ulkoilmassa, mikä oli siihen aikaan uusi keksintö. Morisot meni myöhemmin naimisiin Manet’n veljen kanssa. Manet itse toimi eräänlaisena kummisetänä nuorten taiteilijoiden ryhmälle, johon kuuluivat Claude Monet, Pierre-Auguste Renoir, Edgar Degas, Camille Pissarro, Paul Cézanne, Alfred Sisley, Henri Fantin-Latour ja Frédéric Bazille. Nuoret ihailivat Manet’ta, ei niinkään hänen maalaustyylinsä vaan itsenäisyytensä tähden.[6] Kun impressionistit järjestivät ensimmäisen näyttelynsä vuonna 1874, Manet päätti jäädä sen ulkopuolelle. Samana kesänä hän kuitenkin matkusti Monet’n luokse Argenteuiliin ja maalasi tästä ja tämän perheestä muotokuvia. Manet tuki Monet’ta ostamalla tämän maalauksia ja suosittelemalla tätä taidekauppiaille.[3]

Tunnetuimpia teoksia

muokkaa

Manet’n tunnetuin teos on öljyvärimaalaus Aamiainen ruohikolla (ransk. Le déjeuner sur l'herbe), alkuperäiseltä nimeltään Le Bain (suom. Kylpy), jonka Manet maalasi joskus vuosien 1862 ja 1863 välillä. Maalaus herätti aikanaan paljon keskustelua. Teoksessa alaston nainen on modernisti pukeutuneiden miesten seurassa. Alastomuus oli ollut hyväksyttävää vain antiikin taruihin yhdistettynä, arjesta etäännytettynä. Toisaalta Manet osoittaa kunnioitusta vanhoille mestareille – sommittelu on peräisin Rafaelin piirroksesta. Teoksen viimeistely on kepeän luonnosmainen. Manet tarjosi sitä Pariisin salonkiin, mistä se hylättiin keskeneräisenä. Maalaus oli ensimmäisen kerran näytillä Salon des Refusésissa vuonna 1863. Nykyisin se kuuluu Pariisin Musée d’Orsayn kokoelmiin. Aikaisempi pienempi versio maalauksesta on nähtävillä Lontoon Courtauld Galleryssa.[7]

Toinen aikanaan paljon huomiota herättänyt teos on Olympia vuodelta 1863. Siinä alaston vaalea malli makaa divaanilla, ja hänen takanaan seisoo mustaihoinen palvelijatar, joka ojentaa kukkakimppua. Vaikka maalaus jatkoi alastonmaalausten vuosisatoja pitkää perinnettä, se herätti suurta kohua, kun Manet esitteli sen Pariisin salongissa vuonna 1865. Mallia ympäröivissä pikkuesineissä nähtiin viitteitä siitä, että teos kuvasi prostituoitua.[4]

Vanhempana Manet maalasi monia teoksia väkijoukoista kahviloissa ja erilaisissa yleisötapahtumissa. Hän uudisti myös historiamaalauksen perinnettä kuvaamalla oman aikansa sotatapahtumia. Manet teki useita versioita maalauksesta Keisari Maksimilianin teloitus, jossa Meksikon tasavaltalaiset teloittavat Ranskan tukeman Meksikon keisarin Maksimilianin.[8] Teoksen esittäminen Ranskassa oli kiellettyä vuoteen 1879 asti.[9]


Kuva Maalaus Valmistunut Koko Sijainti
  Absintinjuoja
Le Buveur d'absinthe		 1858 / 1859 180,5 × 105,6 cm Ny Carlsberg Glyptotek (Kööpenhamina)
  Auguste Manet'n muotokuva
Portrait de M. et Mme Auguste Manet		 1860 111,5 × 91 cm Musée d'Orsay (Pariisi)
  Le Chanteur espagnol 1860 147,3 × 114,3 cm Metropolitan Museum of Art (New York)
  La Nymphe surprise 1860 / 1861 146 × 114 cm Musée national des Beaux-Arts (Buenos Aires)
  L'Enfant à l'épée 1861 131 × 93,3 cm Metropolitan Museum of Art (New York)
  Lola de Valence 1862 123 × 92 cm Musée d'Orsay (Pariisi)
  La Musique aux Tuileries 1862 76 × 118 cm National Gallery (Lontoo)
  Mlle V. en costume d'espada 1862 165,1 × 127,6 cm Metropolitan Museum of Art (New York)
  Portrait de Victorine Meurent 1862 42,9 × 43,7 cm Museum of Fine Arts (Boston)
  Olympia 1863 130,5 × 190 cm Musée d'Orsay (Pariisi)
  Aamiainen ruohikolla
Le Déjeuner sur l'herbe		 1863 208 × 264,5 cm Musée d'Orsay (Pariisi)
  Jeune Homme en costume de majo 1863 188 × 125 cm Metropolitan Museum of Art (New York)
Le Christ mort et les anges 1864 179 × 150 cm Metropolitan Museum of Art (New York)
  Homme mort 1864 / 1865 75,9 × 155,3 cm National Gallery of Art (Washington D.C.)
  Le Combat du Kearsarge et de l'Alabama 1865 134 × 127 cm Philadelphia Museum of Art (Philadelphia)
  Lukuhetki
La Lecture		 1865 74 × 61 cm Musée d'Orsay (Paris)
Kristuksen pilkkaaminen
Jésus insulté par les soldat		 1865 190,8 × 148,3 cm The Art Institute (Chicago)
Jeune Dame en 1866 1866 185,1 × 128,6 cm Metropolitan Museum of Art (New York)
  Huilunsoittaja
Le Joueur de fifre		 1866 161 × 97 cm Musée d'Orsay (Pariisi)
  Les Courses à Longchamp 1867 43,9 × 84,5 cm The Art Institute (Chicago)
  Les Bulles de savon 1867 100,5 × 81,4 cm Musée Calouste Gulbenkian (Lissabon)
  Keisari Maximilianin teloitus
L'Exécution de Maximilien		 1868 252 × 305 cm Städtische Kunsthalle (Mannheim)
  Portrait d'Émile Zola 1868 146 × 114 cm Musée d'Orsay (Pariisi)
  Le Déjeuner dans l'atelier 1868 118 × 154 cm Neue Pinakothek (München)
Sur la plage de Boulogne 1869 32 × 65 cm Virginia Museum of Fine Arts (Richmond)
  Clair de lune sur le port de Boulogne 1869 82 × 101 cm Musée d'Orsay (Pariisi)
  Le Départ du vapeur de Folkestone 1869 60 × 73 cm Philadelphia Museum of Art
  Parveke
Le Balcon		 1869 170 × 124 cm Musée d'Orsay (Pariisi)
Repos 1869 / 1870 150,2 × 114 cm The Risd Museum (Providence)
  Berthe Morisot au bouquet de violettes 1872 55 × 38 cm Musée d'Orsay (Pariisi)
  Le Chemin de fer 1872 / 1873 93,3 × 111,5 cm National Gallery of Art, Washington, D.C.
En Bateau 1874 97,1 × 130,2 cm Metropolitan Museum of Art (New York)
  Argenteuil 1874 149 × 115 cm Musée des Beaux-Arts (Tournai)
  Claude Monet peignant dans son atelier 1874 50 × 64 cm Neue Pinakothek (München)
  Le Linge 1875 145 × 115 cm Barnes Foundation (Philadelphia)
  Portrait de Stéphane Mallarmé 1876 27 × 36 cm Musée d'Orsay (Pariisi)
  Nana 1877 154 × 115 cm Hampurin taidehalli
Au Café 1878 78 × 83 cm Musée Oskar Reinhart, Winterthur
  La Prune 1878 73,6 × 50,2 cm National Gallery of Art (Washington, D.C.)
  La Rue Mosnier aux drapeaux 1878 65,5 × 81 cm J. Paul Getty Museum (Los Angeles)
  Chez le Père Lathuille 1879 93 × 112 cm Musée des Beaux-Arts (Tournai)
  Autoportrait à la palette 1879 83 × 67 cm Yksityiskokoelma
  Portrait de Clemenceau 1879–1880
  L'Évasion de Rochefort 1881 143 × 114 cm Kunsthaus Zürich
  L'Automne (Méry Laurent) 1881 73 × 51 cm Nancyn taidemuseo
  Pertuiset, le chasseur de lion 1881 São Paulon taidemuseo
  Folies Bergèren baari
Un bar aux Folies Bergère		 1881 / 1882 96 × 130 cm Courtauld Institute (Lontoo)

Lähteet

muokkaa
  • Gilles Néret: Edouard Manet, 1832–1883: The First of the Moderns. Taschen, 2003. ISBN 978-3822819494

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ britannica.com: Édouard Manet
  2. ↑ Manet: the Man Who Invented Modern Art BBC
  3. ↑ a b c Biography of Eduard Manet Impressionniste.net
  4. ↑ a b Shock of the Nude: Manet's Olympia PBS
  5. ↑ Neret s. 49
  6. ↑ Carol Strickland, John Boswell: The Annotated Mona Lisa: A Crash Course in Art History, s. 99. Andrews McMeel Publishing, 2007. ISBN 978-0740768729
  7. ↑ Le Déjeuner sur l'herbe Web Museum
  8. ↑ Manet and the Execution of Maximilian MOMA 2007
  9. ↑ The Execution of Emperor Maximilian (Arkistoitu – Internet Archive) Art Through Time

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Édouard_Manet&oldid=22277532”