Åke Mangström
Åke Berndt Mangström (6. toukokuuta 1896 Pornainen – 31. heinäkuuta 1937) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti. Hänen vanhempansa olivat tilanomistaja August Berndt Mangström ja Hilda Maria Kalkkinen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Isabelle Alexandrine Aurora Trummerin kanssa.[1][2]
Opinnot muokkaa
Hän kävi kolme luokkaa Porvoon ruotsalaista lyseota ja suoritti yksityisesti seitsemännen luokan Vaasan ruotsalaisessa yhteiskoulussa vuonna 1922. Hän suoritti Sotilashallinnollisen kurssin vuosina 1926–1928.[1][2]
Jääkärikausi muokkaa
Tämä isänsä liikeyrityksessä toiminut nuorimies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 19. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella. Rintamakomennuksensa jälkeen hänet siirrettiin 22. marraskuuta 1917 pataljoonan 1. konekiväärikomppaniaan.
Hän osallistui vuonna 1917 Polangenissa järjestetyille erikoiskursseille (pommarikurssi).[1][2]
Suomen sisällissota muokkaa
- Katso myös: Suomen sisällissota
Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 luutnantiksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 1. jääkärirykmentin 2. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan, jossa hän toimi myös komppanianpäällikkönä 21. – 27. huhtikuuta 1918 välisen ajan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Lempäälässä, Vuohiniemellä, Kämärän asemalla ja Viipurissa. Hän haavoittui Kämärän asemalla 24. huhtikuuta 1918 ja Viipurin edustalla 28. huhtikuuta 1918.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika muokkaa
Sisällissodan jälkeen hän palveli komppanianpäällikkönä, pataljoonan adjutanttina, aliupseerikoulun johtajana ja talouspäällikkönä Kaartin jääkaripataljoonassa, mistä hänet siirrettiin 16. toukokuuta 1924 Savon jääkärirykmentin talouspäälliköksi ja edelleen 17. syyskuuta 1924 alkaen Jääkäriprikaatin intendentiksi sekä 6. joulukuuta 1928 alkaen 3. Divisioonan intendentiksi. Hänet haudattiin Vaasaan.[1][2]
Luottamustoimet muokkaa
Hän toimi Kaartin jääkäripataljoonan kunnianeuvoston jäsenenä ja puheenjohtajana sekä Jääkäriprikaatin kunniatuomioistuimen jäsenenä vuosina 1919–1925. Suomen upseeriliiton Vaasan alaosaston puheenjohtajana hän toimi vuosina 1924–1928 ja Mikkelin alaosaston puheenjohtajana vuosina 1929–1937 sekä Upseerien ampumayhdistyksen Mikkelin alaosaston puheenjohtajana vuosina 1929–1937. Mikkelin upseerikerhon puheenjohtajana hän toimi vuosina 1929–1932 ja 1934–1937.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
         |
|
Lähteet muokkaa
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.