Äikätatti
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: tässä taitaa olla vähän yksipuolisia mielipiteitä |
Äikätatti (Chalciporus piperatus, myös Suillus piperatus) on Boletaceae-heimoon kuuluva ruoaksi kelpaamaton sieni.
| Äikätatti | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Alaluokka: | Agaricomycetidae |
| Lahko: | Boletales |
| Heimo: | Boletaceae |
| Suku: | Äikätatit Chalciporus |
| Laji: | piperatus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäköMuokkaa
Äikätatin puolipallomainen lakki on väriltään ruskeankeltainen ja 3–6 cm leveä. Sen pinta on märkänä tahmea. Pillikerros on väriltään punertavan ruskea ja pillit ovat suhteellisen suuria ja kulmikkaita. Saman värinen jalka on ohut ja se suippenee juurestaan. Jalan tyveltä lähtee usein kirkkaan keltaisia rihmastoja.[2]
Samankaltaiset lajitMuokkaa
Äikätatin saattaa sekoittaa nummitattiin, (Suillus bovinus). Nummitatti on kuitenkin suurempi, eikä sen maku ole polttavan karvas.[2]
Kasvuaika ja -paikkaMuokkaa
Sitä tavataan yleisenä lehti- ja havumetsissä keskikesästä syksyyn.[2]
Käyttö ravinnoksiMuokkaa
Äikätatti on myrkytön, mutta sen maku on niin karvas, ettei sitä juuri käytetä ravinnoksi. Mausteena sitä voidaan kuitenkin käyttää pippurin tavoin.[2]
LähteetMuokkaa
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 31.8.2008
- ↑ a b c d Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 78. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0.