Wikipedia

Raskas patteristo 14 (jatkosota)

Raskas patteristo 14 (Rask.Psto 14) oli Riihimäellä 18. kesäkuuta 1941 perustettu Suomen maavoimien tykistöyksikkö.

Raskas patteristo 14
Toiminnassa 1941–1945
Valtio  Suomi
Puolustushaarat Maavoimat
Aselajit Tykistö
Sodat ja taistelut Jatkosota
Lapin sota
Komentajat
Tunnettuja komentajia Lauri Harvila
Eero Nuolimaa
Uolevi Punnonen

Perustaminen muokkaa

 
Raskas patteristo 14:n haupitsi 150 H 40 valmistautumassa sotaan elokuun alussa 1941.

Raskas patteristo 14 perustettiin Riihimäellä Pohjoisella kansakoululla 14.–20. kesäkuuta 1941. Tykkikalustokseen patteristo sai Saksasta syksyllä 1940 ostetut 150 H 40 -kanuunat ja vetokalustoksi amerikkalaiset raskaat kuorma-autot International K-17.[1] Perustamisen päätyttyä 20. kesäkuuta patteristo siirtyi miehistökoulutukseen Erkylän nummelle Hausjärvelle, mutta marssi jo parin päivän kuluttua Lahden lähelle Messilään odottamaan keskitysmarssia.[2]

Perustetut yksiköt olivat:

  • Esikunta ja esikuntapatteri, patteristoupseeri luutnantti Roselius
    kapteeni Olof von Numers
  • 1. patteri (1./RsPsto 14), luutnantti V. Hintikka
    kapteeni Rautiainen
    luutnantti Pauli Similä -14.7.44 (kaatui)
  • 2. patteri (2./RsPsto 14), luutnantti Hohenthal -25.8.41 (haavoittui)
    luutnantti Roselius
    luutnantti Oker-Blom (kapteeni) (haavoittui)
    luutnantti Aapo Tyyskä
  • 3. patteri (3./RsPsto 14), luutnantti Lauri Jäntti (kapteeni) -12.7.44
    luutnantti Rautiainen (vt) 28.4.42 - 6.7.42
    luutnantti E. Ruutu 12.7.44- (haavoittui)
    kapteeni O. V. Maunula

Keskittäminen muokkaa

 
Raskas patteristo 14:n haupitsi 150 H 40 Jaakkimassa hyökättäessä Laatokan Karjalassa.

Patteriston kuljetus rautateitse tapahtui Lahdesta Parikkalaan, jonne saavuttiin 27. kesäkuuta 1941. Purkaminen tapahtui Parikkalassa Särkisalmella, josta patteristo jatkoi sotatoimialueelle keskitysalueellaan Simpeleen maastoon. Patteristo joutui tulituksen alaiseksi ensimmäisen kerran Simpeleellä 1. heinäkuuta.[3]

Taistelut Laatokan suunnalla ja Karjalankannaksella muokkaa

Patteristo siirtyi 12. heinäkuuta Kiteelle, jossa se alistettiin Karjalan armeijaan kuuluvalle 19. divisioonalle komentajana eversti Hannu Hannuksela. Sen jälkeen 20. heinäkuuta patteristo siirtyi Saaren pitäjään alistettuna 2. divisioonalle komentaja eversti Aarne Blickille. Patteristo tuki tykistöllään hyökkäystä, joka eteni Laatokan rannan suuntaista Hiitola-Sortavala -rautatietä.[4]

 
"Eilen eli 31. elokuuta 1941 kävi muudan sanomalehtimies katsomassa patteria. Hänen tullessaan naapuripatteri oli juuri ampunut ja saattoi tehda komentajalle muhkean ilmoituksen: "Herra majuri, Mainilan laukaukset ammuttu."

Blickin 2. divisioona jatkoi hyökkäystään Sortavalan suuntaan niin, että 1./RsPsto 14 oli enää Blickin joukkojen tukena. Muu osa patteristosta alistettiin 14. elokuuta Karjalankannaksella taistelevalle 18. divisioonalle komentajanaan eversti Aaro Pajari ensimmäisten tuliasemien ollessa Vuoksenrannassa ja sen jälkeen Taljalassa. Patteristo ml. 1./RsPsto 14 siirtyi myös Karjalankannakselle, jossa koko patteristo ylitti Vuoksen 23. elokuuta. Vuoksen ylityksen jälkeen Vuosalmella patteristo eteni Äyräpään, Kyyrölän ja Kivennavan kunnan Polviselän kylän kautta kohti rajaa ja pysähtyi rajan takana Suur-Kaljalan maastossa 8. syyskuuta 1941.[5]

Siirtyminen Aunukseen muokkaa

Karjalankannaksen valtauksen päätyttyä RsPsto 14 siirtyi junakuljetuksella Perkjärveltä Itä-Karjalaan Aunuksen alueelle 19. lokakuuta. Junakuljetuksen päätepiste oli Uuksun asema, josta patteristo marssi reittiä Rajakontu-Vitele-Aunuksenkaupunki-Mäkriä-Pisi-Kuuttilahti, jolloin patteristo oli Syvärijoen varrella sen eteläisimmässä päässä Laatokan rannalla. Patteriston suunnitelmana oli olla mukana hyökkäyksessä, jonka tarkoitus oli yhteyden saaminen Saksan Saksan pohjoisen armeijaryhmään. Lähinnä alueella toiminut saksalainen Saksan 163. jalkaväkidivisioona oli RsPsto 14:n tukema jalkaväkiyksikkö. Suunnitelma yhteyden saamisesta Leningradin alueella eteneviin saksalaisiin ei toteutunut, ja tehtävä peruttiin 14. joulukuuta 1941. Patteristo avusti sen jälkeen jalkaväkeä hyökkäysten torjunnassa puna-armeijan tehdessä hyökkäyksiä jäätyneen Syvärin yli.[6]

Huhtikuussa 1942 puna-armeija aloitti hyökkäyksensä työntääkseen suomalaiset koko Aunuksen alueella Syvärin pohjoispuolelle. Rask.Psto 14:n 1. ja 2. patteri alistettiin 17. divisioonan komentaja eversti Aarne Snellmanille. 3. patteri osallistui Taisteluosasto Suden tulitukena vastahyökkäykseen. Taistelut päättyivät lopulta suomalaisten torjuntavoittoon.[7]

Osana Laguksen Panssaridivisioonaa muokkaa

Heinäkuun alussa 1942 perustettiin 1. jääkäriprikaatista ja panssariprikaatista panssaridivisioona (PsD) komentajana kenraalimajuri Ruben Lagus. RsPsto 14 muodosti sen tykistön. Näin patteristo siirrettiin rautatiekuljetuksella Äänislinnaan.[8]

Äänislinnassa oloaika oli jatkosodan asemasotavaiheessa. RsPsto 14 ajanjakso sisälsi sotilaallisesti yksikön koulutusta.

Siirtyminen Karjalankannakselle muokkaa

Sotilaspoliittisen tilanteen muuttuminen tammikuussa 1944 aiheutti muutoksia joukkojen sijoittamisiin. Leningradin piiritys oli päättynyt. Näihin liittyen PsD siirrettin Äänislinasta Viipurin-Lappeenrannan seudulle. Näin myös RsPsto 14 osana PsD:tä siirrettiin Viipuriin, jossa tykistö majoittui Monrepon kansakoulun tiloihin ja päällystö muualle kaupunkiin. Siirtyminen Viipuriin tapahtui 14. helmikuuta 1944.[9]

RsPsto 14 tehtävä oli rakentaa VKT-linjan puolustussuunnitelmaan liittyviä tykistön tuliasemia Portinhoikkaan. Tätä työtä jatkoi koko kevään aina alkukesään 1944 asti.[10]

Taistelut kesällä 1944 Karjalankannaksella muokkaa

Puna-armeija aloitti 9. kesäkuuta massiivisen hyökkäyksen suomalaisasemia vastaan. Suomalaisjoukot joutuivat luopumaan pääasemastaan ja vetäytymään VT-linjalle. Tykistöryhmä Nuolimaa, jossa RsPsto 14 oli mukana, liitettiin Taisteluosasto Puromaan, joka teki vastahyökkäyksen VT-linjalla Kuuterselässä. Jääkäriprikaatin vastahyökkäys iltayöllä 14. kesäkuuta menestyi aluksi hyvin, mutta lopulta se tyrehtyi voimien puutteeseen ja venäläisten murtautuessa VT-linjan läpi.[11]

Pääartikkeli: Kuuterselän taistelu

Sen jälkeen vetäydyttäessä VT-linjalta RsPsto 14 tuki eversti Eero Juvan JR 58:n puolustusta. Peräännyttäessä edelleen patteristo sijoittui Viipurin kaakoispuolelle Karhusuon maastoon, josta se joutui pakenemaan 20. kesäkuuta vihollisen panssareita Juustilan alueelle Torikan kylään.[12]

Suomalaisten menetettyä Viipurin RsPsto 14 tuki menestyksekkäästi eversti Marttisen JR 61:en puolustusta Viipurin pohjoispuolella Tienhaaran maastossa.[13]

Puna-armeija murtautui 24. kesäkuuta VKT-linjan asemiin Talissa. PsD:n sai käskyn liittyä vastahyökkäykseen, ja RsPsto 14 tuli asemiin Juustilassa. PsD:n toiminta oli osa Osasto Puroman sotatoimia Tali-Ihantalassa, jotka päättyivät lopulta suomalaisten torjuntavoittoon.[14]

Tali-Ihantalan taistelujen rauhoituttua painopiste siirtyi Vuoksen varrelle Vuosalmelle, jossa puna-armeija oli 6. heinäkuuta saanut haltuunsa Vuoksen etelärantaa. Kolme päivä myöhemmin puna-armeija ylitti Vuoksen saaden sillanpääaseman pohjoisrannalla. Rintamavastuussa ollut kenraalimajuri Armas-Eino Martolan 2. divisioona tarvitsi kiireesti apua. III armeijakunnan komentaja kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuo määräsi 10. heinäkuuta PsD:n siirtymään Vuosalmen rintamalle.[15]

Taistelut jatkuivat puna-armeijan aikaansaamassa Vuosalmen sillanpääasemassa aina 17. heinäkuuta saakka, jolloin ne laantuivat asemasodaksi. Patteristo irtautui Vuosalmelta 22. heinäkuuta ja marssi lepoon Jääsken pitäjän Einolan kylään. Patteristo siirtyi elokuun lopussa Rättijärvelle taaimman linjan varustelutöihin.[16]

Osallistuminen Lapin sotaan muokkaa

Moskovan välirauha solmittiin 19. syyskuuta 1944, ja se päätti sotatoimet Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Rauhan seurauksena entisten aseveljien eli Suomen ja Saksan suhteet katkesivat ja käynnistyi Lapin sota. Kenraaliluutnantti Siilasvuon komentama kolme jalkaväkidivisionaa ja PsD sekä pari prikaatia lähti sotatoimiin Saksaa vastaan Pohjois-Suomessa.

Pääartikkeli: Lapin sota

PsD:n yksikkönä Raskas Psto 14 sai käskyn 21. syyskuuta junakuljetuksena siirtyä pohjoiseen. Junamatka suuntautui Luumäeltä Ouluun. Oulusta marssi jatkui Ylikiimingin kautta Pudasjärvelle ja edelleen Ranualle. Rovaniemen joukot saavuttivat 14. lokakuuta Rovaniemen kauppalan saksalaisten tuhoamana. Sieltä ne etenivät Sodankylään 20. lokakuuta. Patteriston kannalta kiivaat taistelut oli Sodankylän pohjoispuolela Vuotsossa, jossa patteristo viipyi aina 31. lokakuuta asti. Jalkaväkijoukkoja tukien patteristo kohtasi Ivalossa 4. marraskuuta puna-armeijalaiset. PsD oli edennyt näin karkottaessaan saksalaisia 54 vuorokaudessa 750 kilometriä.[17]

Komentajat muokkaa

Patteriston komentajina olivat:

Lähteet muokkaa

  • Jäntti, Lauri: Salainen sotapäiväkirjani. Helsinki: WSOY, 1983. ISBN 951-0-12092-.


Viitteet muokkaa

  1. ↑ Fabrin, Samuel: Raskas haupitsi 150 H 40 - jatkosodan uusinta tykkikalustoa Tulikomentoja. 2/2016. Helsinki: Tykkimiehet ry. Viitattu 6.1.2023.
  2. ↑ Jäntti 1983: s. 19-21
  3. ↑ Jäntti 1983: s. 21-24
  4. ↑ Jäntti 1983: s. 24-36
  5. ↑ Jäntti 1983: s. 36-46
  6. ↑ Jäntti 1983: s. 48-62
  7. ↑ Jäntti 1983: s. 91-102
  8. ↑ Jäntti 1983: s. 104-108
  9. ↑ Jäntti 1983: s. 221-228
  10. ↑ Jäntti 1983: s. 233-254
  11. ↑ Jäntti 1983: s. 255-263
  12. ↑ Jäntti 1983: s. 263-264
  13. ↑ Jäntti 1983: s. 265-272
  14. ↑ Jäntti 1983: s. 273-284
  15. ↑ Jäntti 1983: s. 288-295
  16. ↑ Jäntti 1983: s. 305
  17. ↑ Jäntti 1983: s. 306-318
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Raskas_patteristo_14_(jatkosota)&oldid=21991073”