Alpo Marttinen
Alpo Kullervo Marttinen (4. marraskuuta 1908 Alatornio – 20. joulukuuta 1975 Falls Church, Virginia, Yhdysvallat[1]) oli suomalainen Mannerheim-ristin ritari numero 163 ja eversti sekä Suomen että Yhdysvaltain armeijassa.[2][3] Hänet nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 4. joulukuuta 1944.[4] Marttinen oli jatkosodan jälkeen Suomen tunnetuimpia asekätkijöitä.
| Alpo Marttinen | |
|---|---|
 Everstiluutnantti Alpo Marttinen kesällä 1944 Viipurissa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Alpo Kullervo Marttinen |
| Syntynyt | 4. marraskuuta 1908 Alatornio |
| Kuollut | 20. joulukuuta 1975 (67 vuotta) Falls Church, Virginia, Yhdysvallat |
| Sotilashenkilö | |
| Sotilasarvo | Eversti |
| Kunniamerkit | Mannerheim-ristin ritari 163 |
Perhe ja opinnot muokkaa
Marttisen vanhemmat olivat junailija Albin Marttinen ja Lovisa Kuitunen. Hänen puolisonsa oli Lea Mirjam Järvenpää, joka kuoli Yhdysvalloissa 23. marraskuuta 2007.[5] Marttinen kirjoitti ylioppilaaksi Tornion yhteislyseosta vuonna 1927.[3] Hänen veljiään olivat jääkäriluutnantti Einar Marttinen ja kirkkoherra Olli Marttinen.
Sotilasura Suomessa muokkaa
Marttinen suoritti reserviupseerikurssi 14:n 1927–1928 ja jatkoi kadettikurssille 11 1928–1930. Hän palveli 1928 KTR 2:ssa ja 1930–1933 KKR:ssä nuorempana upseerina. Kadettikoulussa hän opetti 1933–1934. Taistelukoulun luutnanttikurssin Marttinen kävi 1934. Pohjan Rykmentissä hän palveli adjutanttina sekä komppanianvarapäällikkönä 1934–1936. Sotakorkeakoulun yleisen osaston kurssin 13 hän suoritti 1936–1938. Kemin sotilaspiirin esikunnassa hän oli toimistoupseerina 1938–1939.
Talvisodan ajan Marttinen palveli Hjalmar Siilasvuon 9. divisioonan esikuntapäällikkönä Pohjois-Suomessa. Välirauhan aikana hän oli toimistopäällikkönä III armeijakunnan esikunnan operatiivisessa toimistossa. Jatkosodan sytyttyä Marttinen toimi IV armeijakunnan esikunnassa toimisto- ja osastopäällikkönä 1941–1942. 17. divisioonan esikuntapäällikkönä hän oli 1942–1943. Ruotsinkielisen jalkaväkirykmentti 61:n komentajana Marttinen toimi 30. lokakuuta 1942 – 7. lokakuuta 1944. Vuoden 1944 syksyllä Marttinen toimi jälleen Siilasvuon III armeijakunnan esikuntapäällikkönä Lapin sodassa. Sodan jälkeen Marttinen toimi Keski-Suomen sotilasläänin esikuntapäällikkönä 1944–1945, Vaasan sotilaspiirin päällikkönä 1945 sekä JR 6:n komentajana.
Ylennykset: Reservivänrikki 30. elokuuta 1928, vänrikki 16. toukokuuta 1930, luutnantti 22. huhtikuuta 1932, kapteeni 16. toukokuuta 1938, majuri 9. marraskuuta 1940, everstiluutnantti 10. marraskuuta 1941, eversti 23. kesäkuuta 1944.
Asekätkentäjuttu, AKS ja maastalähtö muokkaa
Marttinen kuului Akateemiseen Karjala-Seuraan (AKS),[6] ja hän oli asekätkentäjutun avainhenkilöitä.[7] Marttisen johtamaa, Suomesta sodan jälkeen poistuneiden ja Yhdysvaltain armeijaan värväytyneiden miesten ryhmää on kutsuttu ”Marttisen miehiksi”.[8] Vuonna 1945 Ruotsissa asuva suomalainen luutnantti Harry Järv auttoi asekätkentään osallistunutta Marttista pakenemaan Ruotsiin, vaikka on myöhemmin on kertonut, ettei pitänyt hänestä ihmisenä. Harry Järv oli myös itse punaisen Valpon etsimien pakolaisten joukossa.
Sotilasura Yhdysvalloissa muokkaa
Vuonna 1951 hänet ylennettiin Yhdysvaltojen armeijan everstiluutnantiksi. Hän oli Saksaan sijoitetun Yhdysvaltojen jalkaväkidivisionan tiedustelu-upseeri. Hän toimi Etelä-Koreassa neuvonantajana maan presidentille Park Chung Heelle ja ylennettiin everstiksi. Marttinen oli myös 1960-luvulla Iranin šaahin Mohammad Reza Pahlavin sotilasneuvonantaja. [9]
Marttinen elokuvassa ja kirjassa muokkaa
Marttinen esiintyy rykmentinkomentajana Åke Lindmanin elokuvassa Framom främsta linjen (Etulinjan edessä) (2004). Häntä näytteli Ilkka Heiskanen.[10][11] Marttinen on ainoa henkilö, joka esiintyy omalla nimellä Tor Högnäsin kirjassa Ristiretkeläiset.[12][13]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Brantberg, Robert: Sotaupseerit. Tampere: Revontuli, 1999. ISBN 952-5170-08-X.
- Hurmerinta, Ilmari & Viitanen, Jukka: Suomen puolesta: Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945. Jyväskylä: Ajatus kirjat, 2004. ISBN 951-20-6224-0.
- Kairinen, Paavo A.: Marttisen miehet. Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19802-1.
- Karhunen, Joppe: Taistelujen miehet. Porvoo: WSOY, 1972. ISBN 951-0-00639-4.
- http://www.mannerheim-ristinritarit.fi/ritarit?xmid=96
- Högnäs, Tor: Ristiretkeläiset: Kertomus rauhasta ja sodasta. Suomentanut Risto Mäenpää. Helsinki: WSOY, 1985. ISBN 951-0-13084-2.
- Paikkala, Jarmo: Marttinen sukukirja II: Suvun historiaa vuodesta 1900, s. 117. Alpo Marttinen historia. Saarijärvi: , 2007. ISBN 978-952-92-2371-9.
Viitteet muokkaa
- ↑ Brandtberg (1999), s. 172, 181.
- ↑ Hurmerinta–Viitanen (2004), s. 258.
- ↑ a b Marttinen, Alpo Kullervo. Mannerheim-ristin ritarit. Viitattu 5.7.2010.
- ↑ Karhunen (1972), s. 201.
- ↑ Tikka, Juha-Pekka: Eversti Alpo Marttisen leski kuoli USA:ssa Ilta-Sanomat. 6.12.2007. Viitattu 29.6.2020.
- ↑ Vihan veljistä isänmaan rakentajiksi: Elämäkerrasto esittelee parhain päin Akateemisen Karjala-Seuran perintöä. Helsingin Sanomat, Kulttuuri. Viitattu 5.7.2010.
- ↑ Kairinen (1994), s. 15–37.
- ↑ Kairinen 1994
- ↑ jarmo Paikkala: Marttinen sukukirja II-suvun historiaa vuodesta 1900, s. 117. Alpo Marttinen historia. Saarijärvi: , 2007. ISBN 978-952-92-2371-9.
- ↑ Elokuvan tarina lyhyesti (Arkistoitu – Internet Archive) Etulinjanedessa.fi Viitattu 5.7.2010.
- ↑ Etulinjan edessä Elonet.
- ↑ Högnäs 1985: esipuhe.
- ↑ Ylikangas, Heikki: Aseveljien petos. Somerniemi: Amanita, 2012.
Kirjallisuutta muokkaa
- Tuunainen, Pasi: Marttinen: Kahden armeijan soturi. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-25907-7. (suomeksi)
- Uola, Mikko: ”Marttinen, Alpo (1908–1975)”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 572–573. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla muokkaa
- Marttinen, Alpo hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)