Lauri Jäntti

Lauri Jäntti (7. elokuuta 1909 Porvoo – 12. elokuuta 2006 Helsinki) oli ekonomi, kustantaja ja kanslianeuvos, joka loi muun muassa Sininen kirja -hakemistoteoksen.

Lauri Jäntti.

Ura

Lauri Jäntti syntyi WSOY:n kirjallisen johtajan, sittemmin pitkäaikaisen toimitusjohtajan, Jalmari Jäntin ja Hildur Kaleniuksen perheeseen. WSOY:n pitkäaikainen pääjohtaja Yrjö A. Jäntti oli Lauri Jäntin veli. Jäntti kirjoitti ylioppilaaksi Porvoon suomalaisessa yhteiskoulussa 1928 ja valmistui ekonomiksi Helsingin kauppakorkeakoulusta 1931.

Jäntti toimi Sininen kirja oy:n prokuraattorina ja johtokunnan jäsenenä 1932–1946 ja johtokunnan puheenjohtajana 1946–1953. Yhtyneet Kuvalehdet oy:n apulaisjohtajana hän oli 1934–1960 ja varatoimitusjohtajana 1960–1969. Hänen luottamustoimenaan oli muun muassa WSOY:n hallintoneuvoston jäsenyys 1960–1972 ja 1974–1980. Jäntti oli sotilasarvoltaan majuri ja hän toimi sotien aikana tykistöpatterin päällikkönä Raskas patteristo 14:ssä, joka kuului aluksi Päämajan tykistöreserviin, sittemmin Panssaridivisioonaan. Puoluekannaltaan hän oli kokoomuslainen.

Alkuvuonna 1972 suomalaista kulttuurielämää väritti WSOY:n sisäinen kiista, jossa toisena osapuolena oli professori Ilmari Melanderin johtama yhtiön hallintoneuvosto, toisena pääjohtajan paikalta irtisanoutunut Hannu Tarmio. Tässä kiistassa veljekset Lauri ja Yrjö A. Jäntti tukivat Tarmiota. Kiista päättyi hallintoneuvoston erottamiseen ja siihen, että Tarmio suostui palaamaan pääjohtajan paikalle.

Jäntti perusti nimeään kantavan Lauri Jäntin säätiön suomenkielisen tietokirjallisuuden edistämiseksi 1983, jolloin hän lahjoitti säätiön peruspääomaksi kaikki omistamansa WSOY:n osakkeet ja kirjojensa tekijänpalkkiot. Hän toimi säätiön hallituksen puheenjohtajana 1983–1996, hallituksen jäsenenä 1996–2001 ja sen jälkeen säätiön kunniapuheenjohtajana.

Jäntti oli myös intohimoinen keräilijä. Hän innostui vanhojen esineiden keräilystä jo varsin varhain. Ensimmäiset esineet kokoelmiinsa hän hankki jo ennen sotia. Kertomansa mukaan hän jo ensimmäisillä palkkarahoilla osti taidetta ja vanhoja esineitä. Kaupunkilaispoika Lauri Jäntti innostui talonpoikaiskulttuurista ja sen keräilystä toden teolla avioiduttuaan Kuuskosken kartanon tyttären Maija-Leena Kuuskosken kanssa 1934.

Hän kertoo kierrelleensä aina vapaa-aikoinaan löytöretkillä vanhain tavaroiden liikkeissä sekä huuto- ja romukaupoissa Helsingissä ja eri puolilla Lounais-Suomea. Liikkuessaan ympäri Suomea hänellä oli kyky löytää kokoelmaan sopivia esineitä yllättävistäkin paikoista.

Kokoelma sijoitettiin Kuuskosken pirttirivinä tunnettuun rakennukseen. Se oli kartanon palkollisten arkisen aherruksen keskus, kunnes se jäi tyhjilleen pian sotien jälkeen. Siitä lähtien talo sai rapistua käyttämättömänä kunnes Lauri Jäntin puoliso, Leena Jäntti (s. Kuuskoski) lunasti sen veljeltään vuonna 1963. Rakennuksen kunnostaminen – rakennusta oli käytetty välillä jopa kanalana – kesti heiltä vuoteen 1967. Koskipirtti oli alkuvuosina kesäkahvilana. Pihapiirissä sijaitseva entinen meijerirakennus avattiin muutamaa vuotta myöhemmin nykyisenä Museotalona. Nykyisin Lauri Jäntin kokoelman omistaa Koskipirtin museosäätiö. Toiminnasta vastaa Jänttien tytär Marjukka af Heurlin.

Teokset

• Suomen vähittäiskauppiaita 1. Suomen kauppa ja teollisuus 1938
• Maakauppa ja sen kehitys Suomessa. Omakustanne 1939
• Viipurilaisen porvarin Grigori Nasarinpoika Nasaroffin ja savonlinnalaisen kauppiaantytär Tatjana Ivanova Kuffschinoffin jälkeläiset. Omakustanne 1948
• Sininen kirja: Suomen talouselämän hakemisto 1953 (yhdessä Untamo Mäkisen kanssa). SKS 1952
• Raskas Patteristo 14 vuosien 1941–1944 sodassa. Omakustanne 1954
• Kannaksen suurtaisteluissa kesällä 1944. WSOY 1955
• Kunniamerkkiaapinen. WSOY 1958
• Suomen Kuvalehden matkaopas. Yhtyneet Kuvalehdet 1959
• Viipurin viimeinen päivä kesällä 1944. WSOY 1964
• Tykinjyskeessä jatkosodassa. WSOY 1969
• Talonpoikaisesineistön katoavaa kauneutta. WSOY 1970
• Porvoon yhteislyseon 75-vuotismuistojulkaisu (toimite). Porvoon yhteislyseon entisten oppilaiden edustajisto 1971
• Isoäitiemme aika kuvien kertomana. WSOY 1973
• Oi niitä aikoja: Vanhat esineet ja valokuvat sekä kuvataiteilijain teokset kertovat elämästä Suomessa 1800-luvulla. WSOY 1975
• Uusi kunniamerkkiopas. WSOY 1983
• Salainen sotapäiväkirjani. WSOY 1983
• Sota Kannaksella 1944 ja Viipurin viimeinen päivä. WSOY 1985
• Kolme sotaa ja yksi taistelu: Muistelmia. WSOY 1990
• Kunniamerkit ja niiden käyttö. WSOY 1991

Lähteet

• Kuka kukin on 1986. Otava 1986.
• Ekonomimatrikkeli 2001. Suomen ekonomiliitto 2001.
• Muistokirjoitus. Helsingin Sanomat 21.8.2006, s. C 9. Artikkelin maksullinen verkkoversio.