Wikipedia

Loir

joki ranskassa

Loir (ääntyy [​lwaʁ], suomalaisittain "luaar") on joki luoteis-Ranskassa. Se kulkee Centre-Val de Loiren ja Pays de la Loiren alueiden sekä Eure-et-Loirin, Loir-et-Cherin, Maine-et-Loiren ja Sarthen departementtien kautta[1]. Loir on Sarthen suurin sivujoki ja laskee Sartheen lähellä kohtaa, jossa se ja Mayenne yhtyvät Maine-joeksi. Näin ollen Loir kuuluu Loiren vesistöalueeseen.

Loir
Loir Lavardinissa Loir-et-Cherin departementissa
Loir Lavardinissa Loir-et-Cherin departementissa
Alkulähde Champrond-en-Gâtine
48°22′54″N, 1°03′53″E
Laskupaikka Bec du Loir, Briollay/Écouflant
47°33′29″N, 0°31′38″W
Maat Ranska
Pituus 318,5 km
Alkulähteen korkeus 263 m
Virtaama 32,2 m³/s
Valuma-alue 8294 km²
Loir kartalla
Loir kartalla

Maantiede muokkaa

Loir on 318,5 kilometriä pitkä.[1] Se alkaa Perchen alueelta Saint-Émanin kunnasta, Eure-et-Loirin departementista ja kulkee suuren osan matkastaan tämän alueen etelälaitaa pitkin laskien lopulta Sartheen Angersin pohjoispuolella Maine-et-Loiren departementissa.

Aikaisemmin Loirin katsottiin alkavan Chaprond-en-Gâtinesta, mutta vuonna 1801 määriteltiin Cernayn lampi Illiersin kantonissa Loirin alkukohdaksi. Sellaisena sitä pidettiin, kunnes vuonna 1858 yleisesikuntaupseeri Pondra ilmoitti arkeologisen seuran julkaisussa, että tämä lampi oli hävinnyt. Sen jälkeen Loirin on katsottu alkavan Saint-Émanin lammikosta läheltä Illiers-Combraytä.

Loir laskee Sartheen vasemmalta[2] lähellä kohtaa, jossa viimeksi mainittu yhtyy Mayennen kanssa lyhyeksi Maine-joeksi.

 
Loir-joen sijainti Loiren valuma-alueella

Departementit ja tärkeimmät kaupungit muokkaa

Loir kulkee neljän departementin ja 97 kunnan kautta[1]. Idässä sen valuma-aluetta rajoittavat Perchen kukkulat. Keskeltä Eure-et-Loirin departementtia se virtaa tämän departementin eteläosiin, jatkuu Loir-et-Cherin pohjoisosien ja Sarthen departementin eteläosien kautta päätyen lopulta Maine-et-Loiren departementin pohjoisosiin.

Eure-et-Loir muokkaa

Eure-et-Loirin departementissa Loir kulkee seuraavien 29 kunnan kautta, jotka on tässä lueteltu aakkosjärjestyksessä:[1].

Alluyes, Autheuil, Bonneval, Cernay, Champrond-en-Gâtine (source), Charonville, Châteaudun, Les Châtelliers-Notre-Dame, Cloyes-sur-le-Loir, Les Corvées-les-Yys, Donnemain-Saint-Mamès, Douy, Illiers-Combray, Magny, Marboué, Marchéville, Montboissier, Montigny-le-Gannelon, Romilly-sur-Aigre, Saint-Avit-les-Guespières, Saint-Christophe, Saint-Denis-les-Ponts, Saint-Denis-les-Puits, Saint-Éman, Saint-Hilaire-sur-Yerre, Saint-Maur-sur-le-Loir, Saumeray, Le Thieulin, Villebon.

Loir-et-Cher muokkaa

Loir-et-Cherin departementissa Loir kulkee seuraavien kuntien kautta:

Areines, Artins, Brevainville, Couture-sur-Loir, Fréteval, Lavardin, Les Roches-l'Évêque, Lignières, Lisle, Mazangé, Meslay, Montoire-sur-le-Loir, Morée, Naveil, Pezou, Saint-Firmin-des-Prés, Saint-Hilaire-la-Gravelle, Saint-Jacques-des-Guérets, Saint-Jean-Froidmentel ; Saint-Martin-des-Bois, Saint-Ouen, Tréhet, Villiers-sur-Loir, Vendôme, Thoré-la-Rochette.

Sarthe muokkaa

Sarthen departementissa Loir kulkee seuraavien kuntien kautta:

Poncé-sur-le-Loir, Ruillé-sur-Loir, La Chartre-sur-le-Loir, Lhomme, Chahaignes, Marçon, Dissay-sous-Courcillon, Château-du-Loir, Vaas, Le Lude, La Flèche.

Maine-et-Loire muokkaa

Maine-et-Loiren departementissa Loir kulkee seuraavien kuntien kautta:

Durtal, Huillé-Lézigné, Seiches-sur-le-Loir, Corzé, Villevêque, Soucelles, Briollay.

Valuma-alue muokkaa

Eri lähteissä ilmoitetaan Loirin valuma-alueelle eri suuruisia pinta-aloja, jotka vaihtelevat 7920 km2:sta (Banque Hydro) 8294 km2:iin (Sandre). La surface du bassin versant varie, selon les sources, de (norjaksi) (Banque Hydro) à (norjaksi) (Sandre).

Sivujoet muokkaa

Loirin tärkeimmät sivujoet sen yläjuoksulta alajuoksulle lueteltuina, niiden pituudet sekä paikkakunnat, joilla ne laskevat Loiriin, ovat:

Vesistöjärjestelyjen kannalta tärkeimpiä näistä ovat olleet Thironne, Foussarde, Ozanne, Conie, Yerre, Aigre, Braye, Veuve, Dème, Fare tai Long, Maulne ja Aune.

Hydrologia muokkaa

Loir Alluyesissa muokkaa

Alluyesissä, Loirin varrella Eure-et-Loirin departementissa Châteaudunin pohjoispuolella, toimi vuosina 1971–1988 hydrologinen asema, jossa mitattiin joen virtaamaa. Sen keskimääräinen virtama tänä aikana oli 2,07 kuutiometriä eli 2070 litraa sekunnissa, joka kertyi 764 km2:n laajuiselta valuma-alueelta. Joen pinnan suurin hetkellinen korkeus, 2,10 metriä keskimääräistä korkeammalla, saavutettiin 27. toukokuuta 1977.[3]

Loir Durtalissa muokkaa

Loirin valuma-alueen pinta-ala on 7920 km2. Sen virtaamaa tarkkailtu 61 vuoden ajan (1961–2021) Durtalissa, joka sijaitsee Maine-et-Loirin departementissa lähellä Loirin ja Sarthen liittymäkohtaa.[4]

Loirin keskivirtaama on 31,6 kuutiometriä sekunnissa.[4] Sen virtaama vaihtelee säännöllisesti eri aikoina vuodessa: talvikaudella joulukuusta huhtikuuhun se on paljon suurempi kuin kesällä ja alkusyksyllä kesäkuun lopulta lokakuun alkuun. Suurin virtaama on tammi- ja helmikuussa, pienin elokuussa.

Loirin keskivirtaama Durtalissa eri kuukausina[4]
Kuukausi m3/s
Tammikuu
  
 59,5
Helmikuu
  
 61,3
Maaliskuu
  
 51,5
Huhtikuu
  
 36,4
Toukokuu
  
 26,5
Kesäkuu
  
 19,3
Heinäkuu
  
 13,6
Elokuu
  
 11,7
Syyskuu
  
 13,4
Lokakuu
  
 18,5
Marraskuu
  
 27,1
Joulukuu
  
 42,6

Pienimmät virtaamat muokkaa

Keskimäärin joka viides vuosi Loirin virtamaa pienenee kuivuuden vuoksi ajoittain 3,5 kuutiometriin sekunnissa. Silloinkin se on yhä enemmän kuin monissa muissa suunnilleen saman kokoisissa joissa. Tähän vaikuttaa erithyisesti se, että sen muutamien sivujokien kuten Conien ja Aigren virtaama pysyy varsin tasaisena.

Tulvat muokkaa

Loirissa esiintyy joskus melko huomattavia tulvia. Keskimäärin joka toinen vuosi sen virtaama saavuttaa arvon 170, joka viides vuosi 260, joka kymmenes vuosi 310, joka 20. vuosi 370 ja joka 50. vuosi arvon 440 kuutiometriä sekunnissa.

Suurin mitattu hetkellinen virtaama oli 29. tammikuuta 1995, jolloin se oli 454 m3. Samana päivänä mitattiin myös suurin vuorokautinen keskivirtaama, 449 m3. Tällaiset tulvat ovat jo varsin poikkeuksellisia, ja niitä esiintyy keskimäärin vain joka viideskymmenes vuosi.

Sademäärä ja ominaisvirtaama muokkaa

Loirin valuma-alueen keskimääräinen vuotuinen sademäärä on 129 millimetriä, mikä on vähemmän kuin puolet koko Ranskan arvosta. Alueella sataa keskimäärin 4,1 litraa vettä neliökilometriä kohti sekunnissa.

Nimen alkuperä muokkaa

Ranskaksi joen nimi Loir lausutaan samoin kuin pääjoen nimi Loire ([​lwaʁ]). Nimet ovat kuitenkin aivan eri alkuperää, ja lisäksi ne ovat eri sukua: Loir on maskuliinisukuinen ja nimen edessä käytetään ranskan kielessä artikkelia le: Le Loir, kun taas Loire on feminiinisukuinen ja nimen edessä käytetään artikkelia la: La Loire.

Nimi Loir johtuu gallian kielen virtaa tarkoittavasta sanasta ledo. Muodossa super-ledo nimi esiintyy joen yläjuoksuun viittaavana säilyneissä lähteissä jo vuonna 616, mutta keskiajan latinassa nimi kirjoitettiin tavallisimmin Lœdus tai Lidericus. Jo ennen vuotta 844 esiintyvät myös latinalaiset kirjoitusasut ledis, liddus ja lidus.[5]. Rotasismin vaikutuksesta led muuntui muotoon Ler, jolla nimellä joki mainittiin jo vuonna 1142. Vuodesta 1283 lähtien nimi on kirjoitettu Loir. Samaa alkuperää on myös Välimereen laskevan joen nimi Lez. Sanan ledus mainitsi yleisnimenä jo maantieteilijä Pomponius Mela ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla. On kuitenkin mahdollista, että Loir-joen nimen kehittymiseen nykyiselleen on vaikuttanut myös läheisen pääjoen nimi Loire.

Historia muokkaa

Loirin varrella muinoin sijainneet kelttiläiset kauppalat olivat ilmeisesti varsin vähäpätöisiä, ainakin verrattuna sen laakson läheisyydessä sijainneisiin karnuuttien ja andekaavien pääkaupunkehin. Selvää on, että sen yläjuoksu kuului karnuuttien, alajuoksu senomaanien ja ankekaavien asuma-alueisiin.

1700-luvulla Joubert de Villemarest esitti hankkeen Loirin ja Euren yhdistämiseksi kanavalla, mutta sitä ei toteutettu. Vuoteen 1860 Loirin alajuoksulle oli rakennettu 39 sulkuporttia, jotka tekivät tästä kaikkiaan 310 kilometrin pituisesta[2] joesta 113 kilometrin pituisen osuuden purjehduskelpoiseksi. Joen purjehduskelpoinen osuus alkoi Château-du-Loirista. Jokialukset kuljettivat varsinkin rakennuskiviä, kalkkia, ikkunalasia, keramiikkaa, kivihiiltä, heinää, hevosten rehua ja puutavaraa, jota paitsi jokea pitkin uitettiin tukkeja. Vuonna 1957 Loir kuitenkin poistettiin virallisesta purjehduskelpoisten jokien luettelosta.

Loir ja Vendômois muokkaa

Vendômen La Chartre-sur-le-Loirin välinen osuus Loir-joesta tunnetaan sen varrella olevista pienistä keskiaikaisista kirkoista, joissa on runsaasti freskoja ja seinämaalauksia. Tämän hyvin mutkittelevan[2] joen laakso muodosti tuolloin osan yhdestä Santiago de Compostelaan johtaneista pitkistä pyhiinvaellusreiteistä.

Jokilaaksoa hallitsevat feodaaliaikaiset Vendômen, Lavardinin, Montoiren ja Trôon rauniot. Tämä laakso muodostaa keskeisimmän osan Vendômois'ta, joka alkujaan oli 800- tai 900-luvulla perustettu, jokilaakson molemmille puolille ulottunut kreivikunta. Laaksoon liitty myös Pierre de Ronsardin muisto.[6]

Kalat ja kalastus muokkaa

Kalakantansa perusteella Loir on luokiteltu toisen luokan joeksi. Sen kaloista huomattavimpia ovat särjet, toutaimet, ahvenet, karpit ja kuhat. Sen Eure-et-Loirin departementissa sijaitsevista sivujoesta kolme suurinta, Ozanne, Yerre ja Aigre sen sijaan on luokiteltu ensimmäisen luokan joiksi, sillä niissä esiintyy taimeniakin.

 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: fr:Loir (rivière)

Lähteet muokkaa

  • ”Loir”, Dictionnaire géographique universel, contenant la description de tous les lieux du globe ..., Volume 9, s. 161. A. Lacrosse, 1839.
  • Daniel Schweitz: L’Identité traditionnelle du Vendômois : des travaux d’érudition locale à la reconnaissance d’un pays de la Vieille France (XVIII – XX siècle). Vendôme: Cherche-Lune, 2008.
  • Pêche dans l'Eure-et-Loir! Féderation de pêche de l'Eure-et-Loir.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c d Jeux de données de référence: le Loir Service d'administration nationale des données et référentiels sur l'eau (Sandre). Arkistoitu 18.9.2021. Viitattu 21.7.2021.
  2. ↑ a b c ”Loir”, Iso tietosanakirja, 7. osa (Koulu–Lokit), s. 1363–1364. Otava, 1934.
  3. ↑ Synthèse: données hydrologiques de synthèse (1971–1987) – Le Loir à Alluyes Ministère de l'écologie, du développement durable et de l'énergie. Arkistoitu 21.7.2021. Viitattu 21.7.2021.
  4. ↑ a b c Synthèse: données hydrologiques de synthèse (1961–2021) – Le Loir à Durtal Ministère de l'écologie, du développement durable et de l'énergie. Arkistoitu 21.7.2021. Viitattu 21.7.2021.
  5. ↑ Fabien Régnier, Jean-Pierre Drouin: Les peuples fondateurs à l'origine de la Gaule. Yoran Embanner, 2014. ISBN 978-2914855945. (ranskaksi)
  6. ↑ Daniel Schweitz: L’Identité traditionnelle du Vendômois: des travaux d’érudition locale à la reconnaissance d’un pays de la Vieille France (XVIIIe – XXe siècle). Vendôme: Cherche-Lune, 2008.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Loir&oldid=22343665”