Illiers-Combray

Illiers-Combray
	; Illiers-Combray
	Koordinaatit: 48°18′04″N, 1°14′54″E
Valtio	Ranska
Alue	Centre-Val de Loire
Departementti	Eure-et-Loir
Arrondissementti	Chartres
Kantoni	Illiers-Combray
Hallinto
– Pormestari	Jean-Claude Sédillot
Pinta-ala
– Kokonaispinta-ala	33,60 km²
Korkeus	144–204 m
Väkiluku (1999)	3 226
– Väestötiheys	96,0 as./km²
Aikavyöhyke	UTC+1
– Kesäaika	UTC+2
INSEE-koodi	28196
	Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Illiers-Combray on kunta Ranskassa, Eure-et-Loirin departementissa ja Centre-Val de Loiren hallinnollisella alueella. Kunnan asukkaat kutsuvat itseään nimellä Isleriens.

Nimi muokkaa

Illiers-nimen alkuperä tulee nimen Hilaire muunnoksista, kuten esimerkiksi Hilarius. Kunnan seurakunnan suojeluspyhimys onkin pyhä Hilarius, joka oli Poitiers'n piispana vuosina 353–367.

Kunnan nimenmuutos tuli ajankohtaiseksi, kun vietettiin Marcel Proustin syntymän satavuotismuistoa. Hän oli kirjasarjassaan Kadonnutta aikaa etsimässä kuvannut kaupunkia hyvin yksityiskohtaisesti Combray-nimisenä.

Nimenmuutos päätettiin Ranskan tasavallan presidentin asetuksella 29. maaliskuuta 1971. Asetus julkaistiin virallisella lehdessä 7. huhtikuuta samana vuonna ja se siis tuli viralliseksi kylän nimeksi 8. huhtikuuta. Ennen nimenmuutosta kunta oli tunnettu siis nimellä Illiers, joka nimi on vieläkin käytössä ihmisten jokapäiväisessä kielentäytössä.

Maantiede muokkaa

Illiers-Combray sijaitsee Loir-joen vasemmalla rannalla. Se on 25 kilometriä lounaaseen Chartresin kaupungista. Proust kuvaa kirjassaan pitkälti matkan taittumista juuri noiden kahden kunnan välillä. Kaupunki on myös noin 20 kilometriä Châteaudunin kaupungista pohjoiseen.

Historia muokkaa

Illiers on yksi vanhimmista Chartresin alueen vapaaherrakunnista. Illiersin vapaaherroilla oli erityinen oikeus kantaa Chartresin piispaa tämän saapuessa juhlallisesti kaupunkiin. Floren d’Illiers oli kuningas Kaarle VII:n aikana yksi Jeanne d'Arcin uskollisimpia aseveljiä, ja hän oli mukana taisteluissa Bourgesin kaupungin palauttamiseksi englantilaisilta.

Saksan–Ranskan sodan aikaan 1870–1871 Illiers oli miehitettynä.

Vanhat kaupunginmuurit ovat kadonneet. Vanhasta linnoituksesta on näkyvillä vaivoin tunnistettavia jäänteitä.

Taloushistoria muokkaa

Malte-Brun kertoo myös, että Illiers oli «yksi departementin kaikkein aktiivisimmista kaupallisista keskuksista. Siellä oli viidet vuosittaiset markkinat, verkatehdas, trikootehdas, useita tiilitehtaita ja siellä oli myös merkittävää vehnän ja nautakarjan kauppaa».

Kahdeksan vuosikymmentä myöhemmin ”Grand Larousse encyclopédique” (osa 6, heinäkuussa 1962) totesi, kun oli kyse Iliersistä, että siellä oli pellavan käsittelyä ja konepajateollisuutta.

Väestö muokkaa

Asukasluvun kehitys
v. 1882	1962	1968	1975	1982	1990	1999
2 997	2 853	2 971	3 407	3 333	3 329	3 226
Vuodesta 1962 joidenkin asukkaiden kaksinkertainen laskeminen on poistettu

Kuuluisuudet muokkaa

Marcel Proust vietti kaupungissa lapsuutensa. Hän oli asui tällöin isänsä sisaren Elisabeth Proustin (1828–1886) luona, joka oli avioliittossa Jules Amiot’n (1816–1912) kanssa. Proust myös oli Combray-nimen luoja.

Kirjailija Christophe Ferré on viettänyt myös osan lapsuuttaan Illier-Combrayssa. Hänen isoisälleen Léon Ferrélle, joka toimi kunnan määrinä useita vuosikymmeniä, on omistettu kylän keskuskatu.

Nähtävyydet muokkaa

Saint-Jacquesin kirkko, rakennettu ja laajennettu 1300-, 1400-, ja 1500-luvuilla. Kunnan omistuksessa. Luokiteltu asetuksella 13. huhtikuuta 1907 historialliseksi monumentiksi.
Illiersin vanhan linnan sisäänkäyntipaviljonki, 1500 luvulta. Yksityisomistuksessa. Luetteloitu asetuksella 22. maaliskuuta 1939 historiallisten monumenttien lisälistalle.
Pré-Catelan puutarha, muodostettu vuonna 1850 tai vuoden 1870 jälkeen lähteistä riippuen. Puutarhan rahoitti Marcel Proustin tädin aviomies Jules Amiot. Kunnan omaisuutta. Luokiteltu asetuksella 12. joulukuuta 1946 historialliseksi monumentiksi. Puutarha on asetuksella 9. maaliskuuta 1999 luokiteltu myös erityiseksi historialliseksi monumentiksi, sillä Marcel Proust kuvaa sitä kirjassaan Tansonvillen puistona.
Léonie-tädin talo, jossa Marcel Proust oleskeli virailujensa aikana. Yksityisomistuksessa, asetuksella 19. heinäkuuta 1977 määritelty historialliseksi monumentiksi.
Mirougrainin julkisivu ja kattorakennelma, jotka ovat vuodelta 1886. Yksityisomistuksessa, asetuksella 26. heinäkuuta 1977 luokiteltu historialliseksi monumentiksi.

Kirjallisuutta muokkaa

Lucien Goron; Le Combray de Marcel Proust et son horizon (Conférence prononcée à la Faculté des lettres de Toulouse, le 17 janvier 1948.) Toulouse. Päiväämätön.