Zulu (vuoden 1964 elokuva)

Zulu on vuonna 1964 ilmestynyt Cy Endfieldin ohjaama brittiläinen sotaelokuva. Päärooleissa ovat Stanley Baker ja Michael Caine. Elokuva kertoo zulu-sodan aikaisesta Rorke's Driftin taistelusta tammikuussa 1879, jossa brittisotilaat torjuivat zulujen hyökkäyksen. Elokuva menestyi kotimaassaan Britanniassa.

Zulu
Ohjaaja Cy Endfield
Käsikirjoittaja John Prebble, Cy Endfield
Tuottaja Cy Endfield
Säveltäjä John Barry
Kuvaaja Stephen Dade
Leikkaaja John Jympson
Lavastaja Ernest Archer
Pääosat Stanley Baker
Jack Hawkins
Ulla Jacobsson
James Booth
Michael Caine
Mangosuthu Buthelezi
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdistynyt kuningaskunta
Tuotantoyhtiö Diamond Films
Levittäjä Paramount Pictures
Netflix
Ensi-ilta  Yhdistynyt kuningaskunta 22. tammikuuta 1964
Suomi 11. syyskuuta 1964
Kesto 139 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 1,75 miljoonaa dollaria
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Näyttelijät

muokkaa
 Stanley Baker  John Chard  
 Jack Hawkins  Otto Witt  
 Ulla Jacobsson  Margareta Witt  
 James Booth  Henry Hook  
 Michael Caine  Gonville Bromhead  
 Mangosuthu Buthelezi  Cetshwayo kaMpande  

Tuotanto

muokkaa
 
Elokuvan kuvauksia.

Zulu-sodan Rorke's Driftin taistelu käytiin 22–23. tammikuuta 1879 Natalissa nykyisessä Etelä-Afrikassa 150 brittisotilaan ja 4 000 zulusoturinvälillä. Brittien onnistui voittaa hyökkäävät zulut 17 kaatuneen ja 15 haavoittuneen tappioin. Zuluja kaatui noin 350 ja haavoittui 500. Puolustaville briteille myönnettiin 11 Viktorian ristiä. Taistelun voittoa juhlittiin Britanniassa etenkin, kun se seurasi nöyryyttävää tappiota Isandlwanan taistelusa. Brittijournalisti ja historioitsija John Prebble julkaisi vuonna 1958 taistelusta kertoneen lehtiartikkelin A Slaughter in the Sun. Artikkelin luki yhdysvaltalainen Hollywoodin mustalle listalle päätynyt ja siten Britanniassa työskennellyt käsikirjoittaja ja ohjaaja Cyril “Cy” Endfield. Endfield ja Prebble laativat elokuvakäsikirjoituksen, jonka Endfieldin näyttelijätuttava Stanley Baker esitteli yhdysvaltalaiselle elokuvamoguli Joseph E. Levinelle Sodoma ja Gomorra-elokuvan kuvauksien aikana Italiassa vuonna 1961. Levine suostui rahoittamaan suurimman osan elokuvan 1,75 miljoonan dollarin budjetista Bakerin tuotantoyhtiö Diamond Filmsin kautta.[1]

Zulun kuvaukset tehtiin keväällä ja kesällä 1963 Royal Natalin kansallispuistossa. Paikalle rakennettiin Rorke's Driftin lähetysaseman lavasteet. Kuvauspaikkojen taustalla olivat Lohikäärmevuorten kalliot. Joitakin elokuvan sisäkohtauksia kuvatiin Twickenham Film Studiosin tiloissa lähellä Lontoota. Etelä-Afrikan tuolloinen apartheid-hallinto antoi kuvaajien käyttöön avustajina 80 maan asevoimien valkoista sotilasta. Satoja avustajia saatiin zuluilta, joista osan esivanhempia oli ollut oikeassa taistelussa.[1] Zulujen kuningas Cetshwayo kaMpandea näytteli hänen pojanpojanpoikansa Mangosuthu Buthelezi.[2] Elokuvat eivät olleet kaikille zuluille tuttuja ja kuvaajat näyttivät heille esimerkkinä Gene Autryn villin lännen elokuvan. He oppivat myös taistelussa näyttelemisen ja etenkin kaatumisen teeskentelemisen suoriutuen rooleistaan lopulta erinomaisesti.[1]

Vastaanotto

muokkaa

Elokuvan ensi-ilta järjestettiin Plaza Theatre- ja Piccadilly Circus-teattereilla oikean taistelun 85-vuotispäivänä 22. tammikuuta 1964. Elokuva sai hyvän vastaanoton kriitikoilta ja menestyi myös lipputulojen kannalta Britanniassa, jossa siitä tuli yksi kaikkien aikojen parhaiten lippuja myyneistä elokuvista. Elokuva oli elokuvateattereissa kaikkiaan 12 vuotta, kunnes se sai ensimmäisen televisioesityksensä. Yhdysvalloissa menestys jäi jonkin verran vähäisemmäksi vähäisemmäksi.[1] Suomen ensi-ilta oli 11. syyskuuta 1964.[3]

Elokuvan yksityiskohdat poikkeavat jonkin verran historiasta. 24. jalkaväkirykmentti oli kotoisin Walesista, mutta sen sotilaista vain neljäsosa oli walesilaisia. Sotilaat eivät laulaneet marssilaulunaan kappaletta Men of Harleech, vaan tuolloinen marssilaulu oli The Warwickshire Lads. Elokuvan taistelu käydään kokonaan päivänvalossa, kun oikeasti suuri osa taistelusta käytiin yöllä. Elokuvan ruotsalainen lähetyssaarnaaja Otto Witt ei ollut pidetty, mutta ei myöskään elokuvan kuvaama alkoholisti. Hänen tyttärensä ei ollut taistelun aikaan täysi-ikäinen, vaan pikkulapsi, eikä hän edes ollut paikalla Rorke's Driftissä. Tiettyjä sotilaita kuvataan myös väärällä tavalla. Luutnantti Bromhead oli oikeasti melkein kuuro, eikä häntä pidetty erityisen älykkäänä. James Dalton kuvataan heikkona ja taitamattomana, vaikka hänellä oli oikeasti merkittävä rooli puolustuksien valmistelussa. Kersantti Frank Edward Bourne oli lyhyt ja vain 24-vuotias, kun häntä näytellyt Nigel Green oli pitkä ja 40-vuotias. Zulujen hyökkäykset eivät olleet elokuvan kuvaamalla tavalla kovin koordinoituja. Zulut eivät taistelun päättyessä laulaneet ihaillen brittipuolustajien "urheudesta", vaan vetäytyivät hiljakseen taistelukentältä brittien vahvistuksien saapuessa. Elokuva ei myöskään kuvaa brittisotilaita, jotka oikean taistelun jälkeen surmasivat taistelukentälle jääneitä haavoittuneita zuluja.[1]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e Robert Niemi: 100 great war movies : the real history behind the films, s. 340-343. ABC-CLIO, 2018. ISBN 978-1-4408-3386-1. (englanniksi)
  2. Andrew Harding: Zulu - the film which inspired UK and South Africa BBC News. 10.6.2014. BBC. Viitattu 17.6.2024. (englanniksi)
  3. Zulu Elonet.