Zoia Ceaușescu

Zoia Ceaușescu (1. maaliskuuta 1949 – 20. marraskuuta 2006) oli romanialainen matemaatikko. Hän oli maan pitkäaikaisen diktaattorin Nicolae Ceaușescun ja tämän vaimon Elenan ainoa tytär sekä Valentin ja Nicu Ceaușescun sisar.

Zoia Ceaușescu vuonna 1981

Ceaușescun henkilökohtainen elämä oli tiukemmin vanhempiensa kontrolloimaa kuin hänen veljiensä elämä. Hänet nimettiin partisaani Zoja Kosmodemjanskajan mukaan. Ceaușescu opiskeli matematiikkaa ja väitteli vuonna 1977 filosofian tohtoriksi Bukarestin yliopistosta. Ceaușescu työskenteli tutkijana Romanian akatemian Matematiikan instituutissa ja johti vuoteen 1989 Tieteellis-teknillisen luomisen kansallisinstituuttia (Institutul Național pentru Creație Științifică și Tehnică, INCREST). Hänen on kerrottu aikoinaan uhmanneen vanhempiensa tahtoa liikkumalla boheemeissa taiteilijapiireissä juhlien. Ceaușescu tapasi 1980-luvun alussa insinööri Mircea Opreanin, jonka kanssa meni vanhempiensa hyväksynnällä naimisiin. Vanhempien on kerrottu vastustaneen useita aiempia suhteita, joissa väitetysti kumppaneina olivat muiden muassa poliitikko Petre Roman ja kirjailija Petru Popescu. Roman itse myöhemmin kiisti huhut tällaisesta suhteesta 1970-luvulla. Ceaușescu oli naimisissa Opreanin kanssa kuolemaansa saakka.

Vallankumouksen aika ja myöhemmät vaiheet

Ceaușescu pidätettiin ennen kuin hänen vanhempansa teloitettiin 25. joulukuuta 1989. Vallankumoukselliset saapuivat Ceaușescun ja hänen miehensä Opreanin asunnolle Bukarestissa 22. joulukuuta 1989. He kiinnittivät huomionsa aikansa romanialaisilla mittapuilla korkeaan elintasoon. Elinolojen ylellisyyttä kuitenkin liioiteltiin ajan televisiolähetyksissä. Tammikuussa 1990 bukarestilainen sanomalehti korosti Ceaușescun suhdehuhuja ja väitti hänen olleen lähes aina alkoholin vaikutuksen alainen. Häntä nimitettiin "nymfomaaniksi" ja hänen väitettiin käyneen kahdesti katkaisuhoidossa.

Ceaușescu vietti kuukausia vangittuna epäiltynä osuudesta Romanian huonoihin taloudellisiin oloihin. Vuonna 1990 tällaisista rikoksista myönnettiin yleinen armahdus, mutta kaikista syytteistä Ceaușescua vastaan luovuttiin vasta vuonna 1996. Häntä ei enää hyväksytty entiseen työpaikkaansa (INCREST), ja hän jäi eläkkeelle terveysperustein vuonna 1996. Tiettävästi hän sai ensimmäisen kerran hoitoa syöpätautiin samana vuonna. Viimeisinä elinvuosinaan Ceaușescu oli osallisena oikeuskiistoissa Romanian valtiota vastaan. Hänelle myönnettiin oikeuden päätöksellä palautettaviksi kultakoruja, maalauksia ja kirjaharvinaisuuksia, jotka oli takavarikoitu Romanian vallankumouksen yhteydessä. Ceaușescu vaati myös vanhempiensa jäänteiden kaivamista haudasta. Hän ei ollut enää itse julkisuudessa vaan kommunikoi tiedotusvälineiden kanssa lakimiehensä välityksellä. Ceaușescu kuoli keuhkosyöpään sairaalassa vuonna 2006, mutta veli Valentin jatkoi haudan avaamisen ajamista siskonsa kuoltua. Ceaușescu oli epäillyt, olivatko hänen vanhempansa todella haudattuina Ghencean hautausmaalle. Lopulta vuonna 2010 Nicolae ja Elena Ceaușescun haudat avattiin, ja DNA-tutkimus vahvisti jäänteiden olevan heidän.