ZU-23-2

ilmatorjuntakanuuna
ZU-23-2
Suomen puolustusvoimat: "23 Itk 61"
Kuvaus
Tyyppi Kevyt kaksiputkinen ilmatorjuntakanuuna
Tykki 2 × 2A14 Afanasjev-Jakušev
Putken väljyys 2 × 23 mm
Ammuksen massa 0,2 kg
Ammuksen lähtönopeus 970 m/s
Panssarinläpäisykyky 25 mm
Ampumaetäisyys ilmamaaliin 2 500 m
Tulinopeus 2 × 17 laukausta sekunnissa
Ammuksia 2 × 50 patruunalaukausta vyössä
Laskin ZAP-23
Miehistö 7
Vuosimalli 1961
Valmistaja
Valmistusmaa Neuvostoliitto
Valmistusmäärä
Mitat
Pituus 4,57 m
Leveys 2,88 m
Korkeus 1,22 m
Massa
Massa 950 kg

ZU-23-2 (Zenitnaja Ustanovka) on Neuvostoliitossa valmistettu kevyt, vedettävä ilmatorjuntakanuuna, joka esiteltiin ensi kerran 1960-luvulla. ZU-23-2:ssa on kaksi 23 mm:n konetykkiä pyöräalustalla. Suuntaukseen käytetään käsikampeja, joilla toisella muutetaan sivu- ja toisella pystysuuntaista liikettä. Tykki laukaistaan yleensä jalkapolkimella. Laukaisujärjestelmä jättää kuitenkin viimeisen ammuksen laukaisematta, jotta ammuslaatikoiden vaihdon jälkeen sitä ei tarvitse ladata uudelleen. Tykissä on kuitenkin molemmille putkille oma käsilaukaisin, joilla myös viimeinen putki voidaan laukaista. Ilmamaaleihin suuntaus tapahtuu yhdistetyn mekaanisen tykkilaskimen ja tähtäimen avulla. Kanuunassa on lisäksi yksinkertaisempi tähtäin maakohteita, kuten jalkaväkeä ja kevyesti panssaroituja ajoneuvoja, vastaan. A-tarvikkeena tykissä käytetään sirpale- ja panssarikranaatteja. Miehistö on yleensä vähintään 1+4, eli tykinjohtaja ja operoijat.

Edeltäjät muokkaa

ZU-23-2 perustuu vanhemman ZPU-2:n rakenteeseen, jossa oli kaksi 14,5 mm:n konekivääriä ja lisäksi vyölippaat hieman eri tavoin sijoitettuna, eikä siinä ollut liekinsammuttimia. Vielä varhaisemmat konekivääriversiot aseesta olivat ZPU-1 (yhdellä aseella) ja ZPU-4 (neljällä aseella). Nykyään on käytössä vain kahden 23 mm:n aseen yhdistelmä.

Kehitys muokkaa

Tykin neliaseisella vesijäähdytteisellä versiolla on aseistettu ZSU-23-4 Šilka-ilmatorjuntapanssarivaunu.

Suomen puolustusvoimien käytössä muokkaa

ZU-23-2 on käytössä Suomen puolustusvoimissa nimellä 23 Ilmatorjuntakanuuna 61 (23 ItK 61) sekä Patrian ja Instrumentointi Oy:n modernisoituna versiona nimellä "23 Ilmatorjuntakanuuna 95" (23 ItK 95). Kummastakin versiosta käytetään lempinimeä Sergei. Vuonna 1995 modernisoidussa suomalaisessa versiossa käytetään tähtäinlaitteessa digitaalista laskinta.

Suomen merivoimien käytössä on 23 mm:n laivatykkimuunnos versioina 23 M74, 23 M77, 23 M80 ja 23 M85, joita M85-lavetista voidaan tykit irrottaa ja korvata kuudella Mistral-ilmatorjuntaohjuksella.[1]

Lähteet muokkaa

  1. Kiiskinen, Pekka & Wahlman, Pasi: Itsenäisen Suomen laivaston laivatykit 1918-2004, s. 121–133. Helsinki: Typomic Oy, 2003. ISBN 952-91-6807-1.

Aiheesta muualla muokkaa