Yvette Roudy

ranskalainen poliitikko

Yvette Roudy (s. 10. huhtikuuta 1929 Pessac, Gironde, Ranska) on ranskalainen sosialistisen puolueen poliitikko, joka on edustanut Ranskaa Euroopan parlamentissa. Hän on myös toiminut kahdesti ministerinä. Hänellä on ollut myös lukuisia alueellisia ja paikallisia luottamustehtäviä. Roudy on voimakkaasti tukenut feminismiä.

Yvette Roudy vuonna 2012.

ElämäkertaMuokkaa

Yvette Roudy suoritti isänsä painostuksesta ammatillisen koulutuksen. Kun hän oli seitsemäntoista vuoden ikäinen, hän aloitti työnteon ohessa iltakoulun, jossa hänen tavoitteensa oli ylioppilastutkinnon suorittaminen.

Vuonna 1963 hän käänsi ranskaksi sitä ennen Yhdysvalloissa ilmestyneen teoksen The Feminine Mystic (La femme mystifiée). Tämä kirja oli hänelle käännekohta, jonka perusteella hän kehitti omia ajatuksiaan.

Vuonna 1962 oli syntynyt järjestö Mouvement Démocratique Féminin (MDF), joka kokosi kommunisteja lukuun ottamatta koko vasemmiston. Roudy ohjautui järjestöön Colette Audyn johdatuksella ja nopeasti hänestä tuli yhdessä MarieThérèse Eyquemin kanssa järjestön keskeinen toimija.

Roudy myös perusti aikakauslehti La Femme du XXe Sièclen. Kuitenkin Yvette Roudy vakuuttui ajatuksesta, että olisi lähdettävä mukaan poliittiseen toimintaan, jotta saataisiin edistystä keskusteluun naisten asioista.[1] Hän ryhtyi myös tukemaan François Mitterrandia.

MinisterinäMuokkaa

Kun Yvette Roudy nimitettiin hallituksen jäseneksi, niin hän välittömästi aloitti kampanjan ehkäisyn edistämiseksi ja abortin kulujen korvaamiseksi sosiaaliturvan varoista. Vuonna 1981 perustettiin myös Naisten toimittajaliitto, joka saattoi toimia ministerin antaman tuen turvin[2].

Roudy on feministi ja yksi manifesti 343:n allekirjoittajista; nämä allekirjoittajat ilmoittivat julkisesti, että heille oli suoritettu abortti.[3] Tämän manifestin seurauksena tehtiin kaksi lakia, jotka kantavat Yvette Roudyn nimeä: 1) La loi Roudy pour l’IVG, eli laki abortin korvattavuudesta sosiaaliturvasta 13. joulukuuta 1982.[4]; sekä 2) La loi Roudy pour parité, eli laki tasa-arvosta yritysten työpaikoilla 12. heinäkuuta 1986.[5]

Kuitenkaan kaikki hänen ajamansa asiat eivät saaneet osakseen menestystä. Vuoden 1983 antiseksistinen lakialoite koki pahan tappion, vaikka Roudy oli asiaa ajavana ministerinä. Perusteena vastustukselle olivat mainostajat ja lehdistön sananvapaus.[6]

Äänestäjien tukiMuokkaa

Euroopan parlamenttiMuokkaa

  • 1979–1981

Ranskan kansalliskokousMuokkaa

  • 2. huhtikuuta 1986 – 14. toukokuuta 1988
  • 13. kesäkuuta – 1. huhtikuuta 1993
  • 1. kesäkuuta 1997 – 18. kesäkuuta 2002

Lisieuxn pormestariMuokkaa

  • 1989–2001

TeoksetMuokkaa

  • Yvette Roudy, Allez les femmes – Une brève histoire du PS et de quelques absentes, Éditions Le Bord de l'eau, 2005 (ISBN 2915651175).
  • Yvette Roudy, La Femme en marge, Flammarion 1982 (ISBN 2080644467).
  • Yvette Roudy, Mais de quoi ont-ils peur ? Un vent de misogynie souffle sur la politique, Albin Michel 1995 (ISBN 2226079777).
  • Yvette Roudy, À cause d'elles, 1985, Albin Michel (ISBN 2226022074).
  • Yvette Roudy, La francophonie : de la culture à la politique. - Paris: Ed. de l'Assemblée nationale, 1998. - (Les documents d'information).

LähteetMuokkaa

  1. BECU Elodie ja PORTRAIT Karine, Yvette Roudy, madame la ministre, Paris, Danger public, 2006.
  2. Orain Bérénice, L’association des femmes journalistes : un réseau féminin professionnel (mémoire), 2014, https://hal.archives-ouvertes.fr/hal-01070772.
  3. « La liste des 343 Françaises qui ont le courage de signer le manifeste "Je me suis fait avorter" » Le Nouvel Observateur no 334, 5 avril 1971, couverture.
  4. GUBIN, Eliane (dir.), Le siècle des féminismes, Paris, les éditions de l'atelier, 2004.
  5. La Loi Roudy, Loi no 83-635 du 13 juillet 1983, http://eleuthera.free.fr/pdf/173.pdf
  6. Christine Bard (dir.), Un siècle d'antiféminisme, Paris, Fayard, 1999.