Yrjö Nora
Yrjö Eevertti Nora (vuoteen 1933 Nygren) (9. syyskuuta 1910 Vanaja – 16. maaliskuuta 1994 Helsinki) oli suomalainen pika- ja aitajuoksija ja urheilu-uransa jälkeen liikunnan järjestötoiminnan aktiivi. Hän voitti 400 metrin aitajuoksun Suomen mestaruuden vuosina 1935 ja 1936.[1] Urheilu-uransa jälkeen hän toimi voimistelunopettajana ja osallistui aktiivisti ammattinsa järjestötoimintaan.[2]
Urheilu-ura muokkaa
Yrjö Nygren aloitti urheilu-uransa pesäpalloilijana, jossa hän edusti vuosina 1930-1931 silloista pesäpallon pääsarjassa pelannutta Kymintehtaan Urheiluseuraa (KyUS).
Päälajiksi Yrjö Nygrenille, myöhemmin Nora, muodostui yleisurheilu ja erityisesti pikajuoksut ja aitajuoksut. Aitajuoksuissa hän saavutti kansallista menestystä sijoittuen ensimmäisen kerran mitaleille vuoden 1932 SM-kisoissa ollessaan 400 metrin aidoissa hopealla. Seuraavana vuonna hän oli hopealla niin 110 metrin kuin 400 metrin aidoissa. Vuoden 1934 SM-kisoissa hän sai pronssia 400 metrin aidoissa. Noran menestysvuodet olivat 1935 ja 1936, jolloin hän voitti 400 metrin Suomen mestaruuden. Maaotteluedustuksia hänelle tuli neljä Ranskaa, Norjaa ja Saksaa vastaan vuosina 1933-1935. Ennätyksensä 54,7 Nora teki 400 metrin aidoissa Suomi-Saksa -maaottelussa 24. elokuuta 1935. Noran aktiiviura kesti aina kesään 1939, mutta menestys ei ollut kesän 1936 jälkeen yhtä menestyksellinen.[1] Noran tulokset eivät riittäneet olympiaedustukseen vuonna 1936, vaikka hän voitti olympiakarsinnat 400 metrin aidoissa.
Seuratasolla Nora edusti yleisurheilussa menestysvuosinaan Kymintehtaan Urheiluseuraa (KyUS) ja sen jälkeen Loimaan Voimaa ja Värtsilän Terästä.[1]
Omat ennätykset muokkaa
| 100 m: | 11,1 | (1934) |
| 200 m: | 22,9 | (1934) |
| 400 m: | 50,9 | (1936) |
| 110 m aidat: | 15,6 | (1934) |
| 400 m aidat: | 54,7 | (1935) |
| pituushyppy: | 6,71 | (1935) |
| 3-loikka: | 13,56 | (1933) |
Ammatillinen ura ja mukana järjestötoiminnassa muokkaa
Valmistuttuaan voimistelunopettajaksi vuonna 1935 Nora nimitettiin ensin Loimaalle ja sen jälkeen kahdeksi vuodeksi Värtsilän keskikouluun[3] voimistelunopettajaksi.
Talvisodassa Nora palveli vänrikkinä haavoittuen. Jatkosodassa hän toimi sotasairaalassa voimistelunopettajana ja komendanttina johtaen invalidisoituneiden sotilaiden kuntoutusta. Sotilasarvoltaan hän oli kapteeni.[4]
Nora toimi Helsingin koelyseon voimistelunopettajana vuosina 1940-1953. Sen jälkeen hän siirtyi Helsingin opettajakorkeakoulun liikuntakasvatuksen rehtoriksi vuonna 1953, jossa tehtävässä hän toimi aina eläköitymiseensä eli vuoteen 1973 asti. Sen rinnalla hän toimi vuosina 1945-1952 Helsingin yliopiston voimistenulaitoksen yleisurheiluopettajana.[2] Koululiikunnan lisäksi hän toimi Suomen Urheiluliiton yleisurheilijoiden kevätkausien perusharjoittelusta ennen vuoden 1948 Lontoon kesäolympialaisia. Hän vietti kevään 1947 Islannissa maan yleisurheilijoiden valmentajana.[5]
Hän osallistui myös aktiivisti ammattinsa valtakunnalliseen järjestötoimintaan. Hän toimi Suomen voimistelunopettajain liiton sihteerinä vuosina 1944-1952 ja 1956-1961. Liiton johtokunnassa hän oli vuodesta 1942 ja puheenjohtajana 1962-1966. Sen rinnalla hän toimi Suomen oppikoulujen urheiluliiton puheenjohtajana vuosina 1959-1964.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Yrjö Nora Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu). Viitattu 16.9.2021.
- ↑ a b Yrjö Eevertti Nora -sivu 643 Kuka on kukin? (Aikalaiskirja 1978). Viitattu 16.9.2021.
- ↑ Oppikoulut. Helsingin Sanomat, 10.3.1938, s. 7. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 16.9.2021.
- ↑ Kuolleet - voimistelunopettaja Yrjö Nora. Helsingin Sanomat, 7.4.1994, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 16.9.2021.
- ↑ Yrjö Nora Islantiin urheiluvalmentajaksi. Helsingin Sanomat, 15.2.1947, s. 8. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 16.9.2021.