Yrjö Ikonen
Yrjö Ikonen (18. toukokuuta 1902 Turku – 24. marraskuuta 1981 Helsinki) oli suomalainen oopperalaulaja, äänialaltaan basso. Lisäksi hän on esiintynyt suomalaisissa elokuvissa pienehköissä sivurooleissa.[1]
Ura muokkaa
Yrjö Ikonen valmistui aluksi voimistelunopettajaksi ja toimi opettajana Helsingin eri kouluissa vuosina 1928–1943. Hän opiskeli laulua kotimaassa Väinö Lehtisen johdolla sekä Keski-Euroopassa ja Italiassa. Ikonen piti ensikonserttinsa vuonna 1930 ja sai vuonna 1934 kiinnityksen Suomalaiseen Oopperaan, jossa hän esiintyi vuoteen 1961 saakka. Hänellä oli huomattavia bassorooleja mm. W. A. Mozartin, Gioacchino Rossinin ja Richard Wagnerin oopperoissa, ja kaikkiaan hän esiintyi yli sadassa oopperassa ja operetissa.[2] Hän teki konserttimatkoja Skandinavian maihin ja Neuvostoliittoon.
Ikonen palkittiin vuonna 1952 Pro Finlandia -mitalilla.
Perhe muokkaa
Yrjö Ikonen oli naimisissa voimistelunopettaja Märtha Ikosen o.s. Ryselin kanssa, ja heidän lapsensa olivat Jussi ja Liisa (Uusitalo). Yrjö Ikosen vanhemmat olivat asemapäällikkö Georg Johannes Ikonen ja Selma Bergman.[3]
Yrjö Ikonen oli näyttelijä Kim Ikosen isoisä. Lisäksi hän oli näyttelijän ja operettilaulajan Gerda Ryselinin lanko.[4] Yrjö Ikosen lapsenlapsenlapsi on näyttelijä-tanssija-laulaja Diana Anttila.
Filmografia muokkaa
- Serenaadiluutnantti (1949)
- Rosvo Roope (1949)
- Rion yö (1951)
- Gabriel, tule takaisin (1951)
- Radio tulee hulluksi (1952)
- Omena putoaa... (1952)
- Varsovan laulu (1953)
- Muuan sulhasmies (1956)
- Justus järjestää kaiken (1960)
- Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962)
- Sissit (1963)
Lähteet muokkaa
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto: A–Ö, s. 153. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5.
- ↑ Otavan Iso Musiikkitietosanakirja 3, s. 110. Helsinki 1978. ISBN 951-1-04553-9
- ↑ Kuka kukin on 1978, s. 276. Otava. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.5.2016).
- ↑ Yrjö Ikonen Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Yrjö Ikonen Elonetissä.
- Ikonen, Yrjö hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)