Ympäristönsuojelulaki
 |
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Ympäristönsuojelulaki (lyhenne YSL) on yleislaki, joka säätelee lähinnä ympäristön pilaantumista ja siihen liittyviä velvoitteita ja määräyksiä. Laki sisältää säännökset maaperän, ilman ja vesien suojelusta. Lain tavoitteena on ympäristön pilaantumisen ennaltaehkäisy.
Laki uudistui viimeksi vuonna 2014, jolloin Euroopan unionin teollisuuspäästödirektiivi tuli osaksi Suomen lainsäädäntöä. Tällöin parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttämisestä tuli oikeudellisesti sitovaa päästötasojen osalta. [1]
Pilaantumisen torjumiseksi YSL sisältää lupajärjestelmän. Toiminta, josta aiheutuu pilaantumisen vaaraa, on luvanvaraista. Aluehallintovirasto päättää merkittävimmistä luvista sekä sellaisista toiminnoista, jotka tarvitsevat sekä vesi- että ympäristönsuojelulain mukaisen luvan. Aluehallintovirasto päättää myös vesiin ja viemäriin päätyvien päästöjen luvista. Muista ympäristöluvista päättävät kunnan ympäristönsuojeluviranomaiset. [1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Järvinen, E.: Ympäristönsuojelulaki uudistui Ympäristö-lehti 4/2014. Suomen Ympäristökeskus. Arkistoitu 19.5.2017. Viitattu 8.5.2017.