Ylen radiouudistus 2003
Ylen radiouudistus 2003 oli Yleisradion radiokanavien uudelleenjärjestely tammikuussa 2003. Siinä vuoden 1990 radiouudistuksessa synnytetyt kolme valtakunnallista, suomenkielistä radiokanavaa päivitettiin sisältöpainotustensa ja osin nimienkin osalta. Ylen Ykkönen muutti nimensä Yle Radio 1:ksi, Radiomafian korvasi 12–27-vuotiaille suunnattu YleX ja digitaalisen Radio Ainon korvasi nuorille aikuisille suunnattu YleQ, joka kuului analogivastaanottimissa vain pääkaupunkiseudulla. Vanhan nimensä säilytti Yle Radio Suomi. Uudistusta johti radiojohtaja Seppo Härkönen.[1][2]
Radiouudistuksen tavoitteena oli vastata yhä paremmin yleisön eri kohderyhmien tarpeisiin uudessa kilpailutilanteessa, jossa kaupallisista radiokanavista oli muodostunut lähes koko maan kattavia ketjuja: valtakunnallisten Ylen ja Radio Novan lisäksi Suomessa toimi tuolloin 11 eri kokoisia osia Suomesta peittävää ketjuradiota.[2]
Uudistuksen yhteydessä kaikkien radiokanavien tuotantotekniikka digitalisoitiin,[3] mutta lähetystekniikan digitalisoinnista DAB:ksi luovuttiin kokeilukauden jälkeen 2005[4]. Perinteisestä kanava- ja toimitusorganisaatiosta siirryttiin BBC:n ja muiden Pohjoismaiden yleisradioyhtiöiden mallin mukaan tilaajajärjestelmään, jossa ohjelmien tuotanto ja kanavat erotettiin toisistaan ja kustannuksia pyrittiin karsimaan ”sisäisen kaupankäynnin” keinoin.[2]
Uudistuksen saama palaute muokkaa
Ylen julkistettua uudistussuunnitelmiaan elokuussa 2002 Sanoma-konserniin kuuluva Nelonen uutisoi näkyvästi Radiomafian korvaamisesta kaupallisia kanavia matkivalla ”Britney Spears -kansalle tarkoitetulla teinikanavalla”. Pian Ylelle luovutettiin 20 000 nimeä sisältänyt, tätä vastustava kansalaisadressi. Uuden YleX-kanavan aloitettua kritiikki kuitenkin vaimeni ja yleisö koki uutuuskanavan tervetulleeksi vaihtoehdoksi NRJ- ja Kiss FM -kanavien tarjonnalle.[5] Radiomafian lopettamisen myötä loppuivat kuitenkin monet sen erikoisohjelmat, kuten Gösta Sundqvistin Koe-eläinpuisto[6].
Radio Suomessa uudistus herätti kritiikkiä varttuneen yleisön kevyen musiikin vähentämisestä, puheohjelmiston viihteellistymisestä ja ennen kaikkea tuttujen ohjelmien katoamisesta[5]. Kanavalta lopetettiin muun muassa Päivi Istalan Naisten tunti, suomen kielellä leikitellyt Sanasepot ja perinteikäs Metsäradio, jonka lopetus tuotti jopa eduskuntakyselyn[7] ja ohjelmaa päätettiin kuitenkin jatkaa. Myös Naisten tunti sai pian jatkokseen Päivi Istalan vetämän uutuusohjelman Moninainen[5]. Radio Suomi otti kuitenkin ison askelen kaupallisten radioiden suuntaan soittolistoineen ja lähetysvirtoineen[8].
Radiouudistuksessa syntyneitä uusia ohjelmia oli muun muassa Yle Radio 1:n arkiaamujen Ykkösaamu.[9] Sen oli tarkoitus alkaa jo aamuseitsemältä ja syrjäyttää aamuhartaudet ja hartaat sävelet totutulta ohjelmapaikaltaan, mutta yleisön voimakkaan vastustuksen vuoksi Ykkösaamu siirrettiin alkavaksi tuntia myöhemmin.[5]
Pro Yleisö muokkaa
Radiouudistus käynnisti myös Ylen julkista palvelutehtävää korostavan Pro Yleisö -liikkeen, joka otti mallia brittiläisestä Voice of the Listener & Viewer -järjestöstä ja koostui lähinnä varttuneesta akateemisesta ja kulttuuriväestä ilman suuren yleisön tai nuorempien ikäluokkien merkittävää panosta.[5] Järjestö antoi ensimmäisen Pro Yleisö -palkinnon vuonna 2004 Ylen äänitearkistolle[10] ja julkaisi samana vuonna kirjan Yleisön puolesta: Puheenvuoroja mediakeskusteluun[11].
Lähteet muokkaa
- ↑ Ylen radiouudistus tuo neljä kanavaa. Turun Sanomat, 29.11.2002. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.7.2021. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c Kemppainen, Pentti: ”Radiouudistus kuumensi tunteita”, Mitä Missä Milloin 2004, s. 343. Otava, 2003. Kemppaisen teksti verkossa (viitattu 8.7.2021).
- ↑ Nikulainen, Kalevi: Ylen radiouudistus aikataulussa Ilta-Sanomat. 1.11.2002. Viitattu 8.7.2021.
- ↑ Avola, Pertti: Yle luopuu digiradion dab-kokeilusta. Helsingin Sanomat, 24.2.2005. HS arkisto (maksullinen). Viitattu 8.7.2021.
- ↑ a b c d e Mäntymäki, Eeva: ”Ylen kiihkeä radiokeskustelu”, Journalismikritiikin vuosikirja 2004, s. 111. Tampereen yliopisto. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.7.2021).
- ↑ Rautio, Maria: Kuoppaamisesta kymmenen vuotta - Radiomafian legendoja ikävöidään edelleen yle.fi. 12.01.2013. Viitattu 8.7.2021.
- ↑ Lahtela, Esa ym.: Kirjallinen kysymys 975/2002 vp: Metsäradio-ohjelman säilyttäminen Oy Yleisradio Ab:n ohjelmistossa Eduskunta. 2002. Viitattu 8.7.2021.
- ↑ Niemi, Marko: Ylen radiouudistuksesta kymmenen vuotta Mediamonitori. 13.1.2013. Viitattu 8.7.2021.
- ↑ Autio, Milla ym.: Metsäradio lähtee, mutta Lauantain toivotut sentään jäävät. Ylen radiouudistus mullistaa kanavat tammikuussa. Helsingin Sanomat, 25.11.2002. Digilehti (maksullinen). Viitattu 8.7.2021.
- ↑ Ensimmäinen Pro Yleisö -palkinto Yleisradion äänitearkistolle Turun Sanomat. 13.3.2004. Viitattu 9.7.2021.
- ↑ Helimäki, Liisa Mirjam & Pavas, Petteri & Riuttu, Pentti (toim.): Yleisön puolesta: Puheenvuoroja mediakeskusteluun. Jyväskylä: PS-kustannus, 2004. ISBN 952-451-094-4. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 9.7.2021).