Yleinen pappeus

kristillinen oppi, jonka mukaan jokainen saa lähestyä Jumalaa

Yleinen pappeus on kristillinen oppi, joka perustuu lukuisiin Raamatun kohtiin Uudessa testamentissa. Yksi merkittävä esimerkki on Ensimmäinen Pietarin kirje 2:9:

Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa.

Pappeus liittyy yleisenä käsitteen uhraamiseen. Oppi yleisestä pappeudesta tarkoittaa sitä, että kaikilla kristillisen kirkon jäsenillä tai uskovilla on oikeus lukea Raamattua ja harjoittaa uskontoaan itsenäisesti. Tämän oikeuden nähdään liittyvän ennen kaikkea oikeuteen rukoilla Jumalaa. Lukuisat kristilliset kirkot (mm. katolinen kirkko, ortodoksinen kirkko ja luterilaisuus) kuitenkin opettavat, että yleisen pappeuden lisäksi on ns. erityinen pappeus, ja että tietyt kirkolliset toimitukset (sakramentit) kuuluvat vain ja ainoastaan tehtävään erityisesti vihityille henkilöille, papeille. Luterilaisessa kirkossa erityiselle pappeudelle kuuluu erityisesti "sana ja sakramentit", eli tehtävä opettaa Jumalan sanaa julkisesti ja toimittaa sakramentit, kaste ja ehtoollinen.

Näkemys erityisen ja yleisen pappeuden erosta liittyy yleensä myös näkemykseen siitä, että tavallisen uskovan eli maallikon ja papin välillä on kvalitatiivinen eli laadullinen ero. Pappi on saanut pappisvihkimyksessä erityisen hengellisen merkin, jonka vuoksi hän voi toimittaa pyhiä sakramentteja. Uskovat, joilla ei vihkimystä ole, eivät puolestaan voi toimittaa esimerkiksi ehtoollista. Tällaista kantaa edustaa ainakin katolisuus ja ortodoksisuus; luterilaisuus ei ota kantaa maallikoiden kykyyn toimittaa sakramentteja, mutta katsoo, että vain papeilla on oikeus toimittaa näitä riittejä.[1]

Radikaali yleinen pappeus muokkaa

Jotkutselvennä protestanttiset kirkot ovat radikalisoineet näkemyksen yleisestä pappeudesta. Radikaalissa näkemyksessä yleinen pappeus tarkoittaa myös erityisen pappeuden kieltämistä, jolloin katsotaan, että jokaisella uskovalla on paitsi kyky, myös oikeus opettaa Jumalan sanaa julkisesti ja toimittaa kasteita ja ehtoollisia.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Tosin on huomioitava, että katolisuudessakin hätäkaste on pätevä myös maallikon tai jopa ei-kristityn toimittamana.
Tämä kristinuskoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.