Yksityistierekisteri

viranomaisrekisteri hoidetuista yksityisteistä

Yksityistierekisteri on Maanmittauslaitoksen pitämä viranomaisrekisteri niistä yksityisteistä, joiden asioita hoitamaan on perustettu tiekunta, ja asemakaava-alueella sijaitsevista yksityisistä teistä. Yksityistierekisteri on osa kiinteistötietojärjestelmää.[1]

Rekisterin tarkoituksena on muun muassa tiekunnan osakkaiden tieoikeuksien ja muiden käyttöoikeuksien vahvistaminen ja sivullisten etujen turvaaminen. Sillä pyritään myös helpottamaan yksityistietoimitusten ja kiinteistötoimitusten suorittamista sekä takaamaan tieoikeuksia ja muita käyttöoikeuksia koskevan tiedon saanti tuomioistuin- ja viranomaistoimintaa varten. Yksityistierekisteriin merkitään esimerkiksi tiekunnan nimi, tunnus ja sijaintikunta sekä toimitsijamiehen tai hoitokunnan puheenjohtajan nimi, henkilötunnus ja yhteystiedot.[1]

Kiinteistötietojärjestelmän sisältämien tietojen luovuttamisesta eri käyttötarkoituksiin on säädetty laissa kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta (453/2002) lain 6. pykälässä.[2]

Historia muokkaa

Vuoden 1963 alussa voimaan tulleen lain yksityisistä teistä mukaan kunnan tielautakunnan tuli pitää luetteloa niistä yksityisistä teistä, joiden asioiden hoitamista varten oli perustettu tiekunta. Luetteloon tuli merkitä tien nimitys, toimitsijamiehen tai hoitokunnan jäsenten ja näiden varamiesten nimet ja osoitteet. Lisäksi luetteloon voitiin merkitä ne kiinteistöt, joiden omistajat olivat tieosakkaita ja myös tiedot muista mahdollisista tieosakkaista.[3]

Tielautakunnan pitämä luettelo ei enää 1970-luvulla vastannut tällaiselle luettelolle asetettavia vaatimuksia. Valtionhallinto halusi luettelon, josta selviäisi tieosakkaita ja kiinteistöjä koskevat tiedot sekä pysyvät oikeudet toisen omistaman alueen käyttämiseen samoin kuin muutkin tiekuntaa koskevat asiat. Hallituksen mielestä oli ajankohtaista yhdenmukaistaa kiinteistöoloja koskevat luettelot ja keskittää niiden rekisterien hoito samoille viranomaisille. Siksi hallitus ehdotti mainitun luettelon pitämisen siirrettäväksi tielautakunnilta maanmittauskonttoreille. Siirtoa puolsi myös se, että tielautakunnilta katsottiin puuttuvan työvoimaa ja taloudelliset edellytykset uudistettavien luetteloiden pitämiseen.[4]

Maatalousministeriö johti ja valvoi maanmittaushallitusta, jonka alaisena oli jokaisessa läänissä Ahvenanmaan lääniä lukuun ottamatta maanmittauskonttori, joka huolehti vanhastaan maarekisterin pitämisestä.[5] Maanmittauskonttorin yksityisistä teistä pitämään rekisteriin tehtyjen merkintöjen valmistuttua konttorin tuli lähettää kunnan tielautakunnalle ote rekisteristä sekä jäljennös kartasta, jos rekisterimerkintä koski tietoimituksessa perustettua tiekunnan tietä. Maanmittauskonttorit aloittivat uuden rekisterin pitämisen lokakuun alussa 1975.[6] Vuoden 1978 alusta lähtien maanmittauskonttorin tuli merkinnän rekisteriin tehtyään lähettää siitä ote myös tie- ja vesirakennuspiirille.[7]

Syyskuun alussa 1991 tuli käyttöön maanmittauslaitoksen uusi organisaatio. Laitoksen piirihallinnon muodostivat nyt kartasto- ja tietopalvelutoimistot sekä maanmittaustoimistot.[8] Vuoden 2001 alussa maanmittaustoimiston yksityisistä teistä pitämän rekisterin nimeksi tuli yksityistierekisteri.[9]

Maanmittauslaitoksen organisaatiota uudistettiin jälleen vuoden 2014 alusta alkaen.[10] Entisestä 12 maanmittaustoimiston rakenteesta siirryttiin yhteen valtakunnalliseen toimialueeseen. Tässä yhteydessä yksityistierekisterin rekisterinpitoa ja käyttöä ei muutettu kuin siltä osin mitä rekisterin toiminta osana kiinteistötietojärjestelmää vaati. Yksityistierekisterin pitäjäksi tuli Maanmittauslaitos.[11]

Lähteet muokkaa

  1. a b Yksityistielaki, Suomen säädöskokoelma 560/2018, 89 § (Oikeusministeriön maksuton Internet-palvelu) Finlex. 13.7.2018. Helsinki: Edita Publishing oy. Viitattu 10.7.2019.
  2. Laki kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta, 453/2002, 6. § (Oikeusministeriön maksuton Internet-palvelu) Finlex. 18.1.2019. Helsinki: Edita Publishing oy. Viitattu 10.7.2019.
  3. Laki yksityisistä teistä, Suomen asetuskokoelma 358/1962, 56. §.
  4. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi yksityisistä teistä annetun lain muuttamisesta sekä laiksi eräiden alueiden siirtämisestä ja liittämisestä kiinteistöön yksityisistä teistä annetussa laissa säädetyssä tietoimituksessa, HE 19/1974 vp., s. 7.
  5. Facta. 10-osainen tietosanakirja. Osa 6, palstat 123–124, hakusana maanmittaushallinto. Helsinki: WSOY / Tietosanakirja Osakeyhtiö, 1976. ISBN 951-0-01480-X.
  6. Laki yksityisistä teistä annetun lain muuttamisesta, Suomen asetuskokoelma 521/1975, 51. a. § ja lain voimaantuloa koskeva säännös. (Oikeusministeriön maksuton Internet-palvelu) Finlex. 4.7.1975. Helsinki: Edita Publishing oy. Viitattu 9.7.2019.
  7. Laki yksityisistä teistä annetun lain muuttamisesta, Suomen asetuskokoelma 728/1977 (Oikeusministeriön maksuton Internet-palvelu) Finlex. 14.10.1977. Helsinki: Edita Publishing oy. Viitattu 9.7.2019.
  8. Laki maanmittauslaitoksesta (Oikeusministeriön maksuton Internet-palvelu) Finlex. 8.3.1991. Helsinki: Edita Publishing oy. Viitattu 9.7.2019.
  9. Laki yksityisistä teistä annetun lain muuttamisesta, Suomen säädöskokoelma 1079/2000, 51. a. § (Oikeusministeriön maksuton Internet-palvelu) Finlex. 15.12.2000. Helsinki: Edita Publishing oy. Viitattu 9.7.2019.
  10. Laki Maanmittauslaitoksesta,900/2013,15. § (Oikeusministeriön maksuton Internet-palvelu) Finlex. 13.12.2013. Helsinki: Edita Publishing oy. Viitattu 10.7.2019.
  11. Hallituksen esitys eduskunnalle Maanmittauslaitosta koskevaksi lainsäädännöksi, HE 68/2013 vp, s. 1 ja 29–30. Helsinki: Eduskunta, 2013. Esityksen verkkoversio (pdf) (viitattu 10.7.2019).

Aiheesta muualla muokkaa