Year of the Cat (kappale)
| ”Year of the Cat” Al Stewart | ||
|---|---|---|
.jpg)
| ||
| Hollantilaisen singlen kansi (1977). | ||
| Singlen tiedot | ||
| Albumilta | Year of the Cat | |
| B-puoli | ”Broadway Hotel” | |
| Julkaistu | 1976 | |
| Formaatti | 7″ single | |
| Tuottaja(t) | Alan Parsons | |
| Tyylilaji | soft rock[1] progressiivinen pop[2] | |
| Kesto | 06.40 (albumiversio) 04.38 (single) | |
| Levy-yhtiö | RCA (Britannia) Janus (Yhdysvallat) | |
Year of the Cat on Al Stewartin soft rock -tyylinen kappale vuodelta 1976.[1] Samannimiseltä albumilta irrotettu single sai paljon radiosoittoa erityisesti Yhdysvalloissa, missä se muodostui Stewartin läpimurroksi.[3]
Sävelmän pohjana on Peter Woodin soittama pianomelodia. Kappaleessa kuullaan myös Phil Kenzien soittama saksofonisoolo. Sanoitus kertoo Pohjois-Afrikassa matkustelevasta miehestä, joka lähtee yksinäiselle kävelylle basaariin. Siellä hän tapaa kauniin eksoottisen naisen, joka pyytää hänet luokseen rakastelemaan. Seuraavana aamuna mies herää ja tajuaa myöhästyneensä turistibussistaan. Rahattomana hän päättää jäädä uuden rakkautensa luokse asumaan, jos ei pysyvästi niin ainakin ”kissan vuoden” ajaksi.[3]
Säveltäminen ja äänitykset muokkaa
Kappaleen pianomelodian sävelsi Peter Wood, joka soitteli sitä usein Stewartin vuonna 1975 Linda Ronstadtin lämmittelijänä tekemällä kiertueella. Stewart piti melodiasta ja tarjoutui tekemään kappaleeseen sanoitukset, mihin Wood suostui. Stewartilla oli ensin vaikeuksia keksiä sopivat sanat. Aihe löytyi lopulta hänen vietnamilaisen tyttöystävänsä astrologia-aiheisesta kirjasta, joka sattui olemaan auki vietnamilaisen kalenterin kissan vuotta käsittelevän luvun kohdalta.[3][4]
Sanoitusten ensimmäinen versio käsitteli astrologiaa, mutta Stewart ei ollut tekstiin tyytyväinen. Seuraava versio kertoi brittikoomikko Tony Hancockista, jonka Stewart oli tavannut 1966. Hancock oli noihin aikoihin vakavasti masentunut, mikä sai Stewartin huolestumaan hänen hyvinvoinnistaan. Muut kuitenkin luulivat Hancockin itsetuhoisten puheiden olevan osa esitystä. Kaksi vuotta myöhemmin Hancock teki itsemurhan.[3] Hancockia käsitelleen kappaleen nimi oli ”Foot of the Stage”, mutta levy-yhtiö piti sitä liian synkkänä.[4]
”Year of the Catin” lopulliseen sanoitukseen Stewart otti vaikutteita vanhoista elokuvista, erityisesti vuoden 1942 klassikosta Casablancasta. Sanoitus jopa mainitsee nimeltä Humphrey Bogartin.[3]
”Year of the Cat” äänitettiin Abbey Roadin studioilla Lontoossa. Tuottajana toimi Alan Parsons.[3] Parsons auttoi kappaleen sovittamisessa ja rakenteen viimeistelyssä. Alkuperäisessä versiossa oli Parsonsin mielestä liian monta kitarasooloa, ja hän ehdotti yhden korvaamista saksofonilla. Alkuun Stewart suhtautui ajatukseen kielteisesti, koska kappale oli ”tarkoitettu folk-rockiksi, ei jazziksi”. Loppujen lopuksi Parsons sai kuitenkin tahtonsa läpi ja myös Stewart tykästyi saksofonisooloon.[5] Tuoreeltaan levisi huhu, jonka mukaan Parsons olisi soittanut soolon itse. Todellisuudessa saksofonistina toimi Phil Kenzie.[3]
Julkaisu muokkaa
”Year of the Cat” julkaistiin singlenä 1976. B-puolena oli versiosta riippuen joko ”Broadway Hotel”, ”On the Border” tai ”If It Doesn’t Come Naturally, Leave It”.[6] Näistä ”On the Border” julkaistiin myös omana singlenään.[7] Levy-yhtiö oli aluksi haluton julkaisemaan ”Year of the Catia” singlenä, mutta taipui myöhemmin. Singlejulkaisua varten kappaletta lyhennettiin huomattavasti. Esimerkiksi Italiassa singlen pituus oli vain hieman yli puolet albumiversiosta.[4]
”Year of the Cat” menestyi listoilla varsin hyvin ympäri maailmaa.[8] Yhdysvalloissa sen sijoitus Billboardin listalla oli parhaimmillaan 8, mikä teki siitä Stewartin ensimmäisen hittisinglen ja kaupallisen läpimurron. Stewartin kotimaassa Britanniassa suosio oli vaatimattomampaa, mutta riitti kuitenkin sijoitukseen 31.[3] Yhdysvalloissa Stewartin seuraava single ”Time Passages” menestyi vieläkin paremmin nousten sijalle 7. Britanniassa ”Year of the Cat” jäi sen sijaan hänen ainoaksi listoilla menestyneeksi kappaleekseen. Jälkeenpäin Stewart harmittelikin asemaansa yhden hitin ihmeenä.[4]
Listasijoitukset muokkaa
| Valtio | Korkein sijoitus | Listaviikot | Lähde |
|---|---|---|---|
 Alankomaat
|
6. | 6 | [8] |
 Iso-Britannia
|
31. | [3] | |
 Flanderi
|
9. | 18 | [8] |
 Uusi-Seelanti
|
15. | 16 | [8] |
 Vallonia
|
18. | 8 | [8] |
 Yhdysvallat
|
8. | 17 | [9] |
Kriitikoiden mielipide muokkaa
Billboard-lehden tuoreeltaan julkaistu arvostelu piti ”Year of the Catia” eräänä albumin parhaista. William Ruhlmann (The All-Music Guide to Rock, 1995) oli samaa mieltä ja kuvaili kappaletta ”yhdeksi noista ’salaperäisestä naisesta’ kertovista kappaleista”. Ruhlmannin mukaan Stewartin esiintyminen on rauhallista ja vähäeleistä, mikä sopii kappaleeseen hyvin.[10]
AllMusicin Stephen Thomas Erlewinen mukaan kappale jää ”kummittelemaan” kuulijan mieleen.[11] Samalla sivustolla julkaistussa arvostelussa Stewart Mason kirjoittaa ”letkeän tunnelman” ja ”täydellisen eksistentiaalisen ahdistuksen” yhdistelmän olevan tarkka ajankuva 1970-luvun lopun tunnelmista. Mason kuvailee kappaletta ”hämmästyttäväksi kuuntelukokemukseksi”, jossa on kaunis sävelmä ja surumieliset sanoitukset. Tuotantoarvot ovat eräät Parsonsin parhaista, ja lopun pitkitetty soolo-osio on ”70-luvun pehmorockin ihme”. Mason vertaa kappaletta Gerry Raffertyn ”Baker Streetiin”, jonka saksofonisoolo on tosin huomattavasti parempi.[12]
Record Collectorin Michael Heatley arveli syyskuussa 2014 julkaistussa arvostelussa, että Year of the Cat tuskin olisi menestynyt, jos sen nimikappale olisi kertonut Yhdysvalloissa lähes tuntemattomasta koomikosta. ”Taustayhtye on yhdistelmä Cockney Rebeliä ja Quiveria, ja tunnelma on aurinkoinen ja optimistinen – hyvin radioystävällinen.”[1]
Don ja Jeff Breithauptin teos Night Moves: Pop Music in the Late ’70s mainitsee ”Year of the Catin” yhtenä 1970-luvun lopun progressiivista popia määritelleistä kappaleista.[2]
Kissojen yö muokkaa
Hector levytti ”Year of the Catista” suomenkielisen version vuonna 1978 julkaistulla albumillaan Kadonneet lapset. ”Kissojen yöksi” otsikoitu sanoitus oli hänen itse kirjoittamansa.[13]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Heatley, Michael: Al Stewart – Year Of The Cat: Folkie goes soft-rock, with vintage results. Record Collector. Viitattu 8.10.2020.
- ↑ a b Breithaupt, Don & Breithaupt, Jeff: ”Logical Songs: Progressive Pop”, Night Moves: Pop Music in the Late '70s. St. Martin’s Publishing Group, 2014. ISBN 9781466871380. Google-kirjat (viitattu 2.9.2020). (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Kutner, Jon: Single of the Week: Year of the Cat (Al Stewart). 27.7.2014. Viitattu 8.10.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d Dome, Malcolm: Top Of The Progs: Al Stewart – Year Of The Cat. Louder Sound 2.6.2015. Viitattu 8.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Davies, Paul: Alan Parsons Exclusive: Legend reveals what The Beatles and Pink Floyd were Really like Express. 5.10.2017. Viitattu 12.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Al Stewart – Year Of The Cat. Discogs. Viitattu 8.10.2020.
- ↑ Al Stewart: Singles & EPs. Discogs. Viitattu 8.10.2020.
- ↑ a b c d e Al Stewart – Year Of The Cat. Austrian Charts. Viitattu 8.10.2020.
- ↑ Year Of The Cat – Al Stewart. Billboard. Viitattu 8.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Year of the Cat (Al Stewart). SuperSeventies Rocksite. Viitattu 8.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Erlewine, Stephen Thomas: Al Stewart: Year of the Cat. AllMusic. Viitattu 2.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Mason, Stewart: Al Stewart: Year of the Cat. AllMusic. Viitattu 8.10.2020. (englanniksi)
- ↑ ”Kissojen yö” (Kadonneet lapset). Hector, Love Records, 1978.