Avaa päävalikko

Ydinvastuulla tarkoitetaan ydinlaitoksen haltijan vastuuta sivulliselle aiheutuneesta vahingosta. Suomessa sijaitsevan ydinlaitoksen haltijalla eli ydinvoimayhtiöllä on rajoittamaton vastuu Suomessa aiheutuneesta vahingosta.[1] Rajoittamaton vastuu on ollut voimassa vuodesta 2012 alkaen.[2] Laitoksen haltijan on otettava vakuutus, joka kattaa vahingot 700 miljoonaan euroon asti.[1]

Ydinvahingoissa vahinkojen mahdollinen suuruus edellyttää, että niiden varalle on luotu kattava kansainvälinen korvausjärjestelmä. Suomi on mukana järjestelmässä ns. Pariisin yleissopimuksessa (ks. ydinvahinkojen korvausjärjestelmästä, Pauli Ståhlberg, Ydinvastuusta, Vammala 1993.)lähde tarkemmin?

Voimassa olevan ydinvastuulain 12 § vapauttaa voimayhtiön vastuusta, jos vahinko on johtunut "epätavallista laatua olevasta luonnonmullistuksesta". Eduskunta on hyväksynyt vuonna 2005 lakimuutoksen, jolla poistetaan tämä vastuuvapaus luonnonmullistuksissa. Lakimuutos tulee kuitenkin voimaan vasta, kun kansainvälinen ns. Pariisin sopimus vahingonkorvausvastuusta tulee voimaan, eli sitten kun riittävä määrä maita on ratifioinut sopimuksen.[2][3]

Jos Suomessa tapahtuva ydinonnettomuus aiheuttaa vahinkoa Suomen ulkopuolella, niin voimayhtiön vastuun enimmäismäärä on noin 700 miljoonaa euroa. Suomi on liittynyt kansainvälisiin sopimuksiin, joiden nojalla sopimusvaltiot korvaavat vahinkoja lisäksi enintään 146 miljoonan euron edestä.[1]

Mikäli ydinonnettomuus tapahtuu ulkomailla, suomalaiset vahingonkärsijät voivat saada korvauksia, jos laitos sijaitsee valtiossa, joka on liittynyt kansainvälisiin sopimuksiin. Näitä valtioita ovat Suomen lisäksi Ruotsi, Norja, Tanska, Hollanti, Iso-Britannia, Belgia, Ranska, Saksa, Espanja, Portugali, Italia, Kreikka, Turkki, Slovenia, Bulgaria, Kamerun, Chile, Kroatia, Tšekin Tasavalta, Egypti, Viro, Latvia, Liettua, Unkari, Puola, Romania, Slovakia, Ukraina sekä St.Vincent ja Grenadiinit.[1]

LähteetMuokkaa