Avaa päävalikko

Yöllinen kauhukohtaus (pavor nocturnus) eli unikauhuhäiriö on parasomninen unihäiriö, jossa henkilö herää kauhun valtaamana. Kauhukohtauksen saanut herää äkillisesti syvästä unesta yleensä henkeä haukkoen, vaikeroiden tai huutaen. Häntä on yleensä mahdotonta saada täysin hereille, ja yleensä kohtauksen jälkeen hän palaa nukkumaan heräämättä kunnolla välillä. Kohtauksia esiintyy useimmin lapsilla.

Ilmiön syytä ei tunneta.[1]

YleisyysMuokkaa

Yöllisiä kauhukohtauksia ilmenee lähinnä 4–12-vuotiailla lapsilla, mutta joskus myös aikuisilla.[2] Lapsista 15 prosenttia kokee kohtauksen ainakin joskus. Joillakin kohtaukset ovat lähes jokaöisiä.[3]

Kohtauksen kulkuMuokkaa

Yöllinen kauhukohtaus ilmenee yleensä iltayöstä syvän NREM-unen aikana univaiheessa IV, viidestätoista minuutista yhteen tuntiin nukahtamisesta. Mitä kauemmin henkilö on ollut NREM-unessa, sitä enemmän hän on kauhuissaan kohtauksen aikana.[2][4] Kohtaus kestää yleensä muutamasta sekunnista muutamaan minuuttiin.[2]

Yöllisen kauhukohtauksen aikana henkilö voi nousta kiihtyneenä ylös, heilua ja metelöidä sekä kulkea ympäri huonetta. Hänen silmänsä ovat auki, mutta häntä on vaikea herättää tai rauhoittaa.[2] Kohtauksesta kärsivän henkilön koskettaminen voi pahentaa kohtausta, eikä häntä pysty saamaan täysin hereille. Seuraavana aamuna henkilö ei yleensä muista kohtaustaan. Jos hän herää heti kohtauksensa jälkeen, hän saattaa olla hämmentynyt tai sekava.[3]

Altistavat tekijätMuokkaa

Yöllisten kauhukohtausten ilmenemistä voivat lisätä stressi, väsymys, univaje, ahdistuneisuus, kuume, outo paikka ja häly. Myös migreeni, aivovammat ja apnea voivat yhdistyä tavallista suurempaan kohtausten määrään. Lähisukulaisilla on keskimääräistä enemmän kauhukohtauksia.[2]

Hoito ja ehkäisyMuokkaa

Kauhukohtaukset eivät ole vaarallisia tai edellytä mitään hoitoa. Ne häviävät yleensä iän myötä. Toistuvat kohtaukset voivat häiritä unta ja aiheuttaa päiväväsymystä. Unissakävely ja huitominen voivat altistaa loukkaantumisille.[2]

Usein toistuvia kohtauksia voidaan aikuisilla vähentää bentsodiatsepiineilla tai masennuslääkkeillä.[2] Myös hypnoosista on ollut apua.[5] Kohtauksia vähentävät myös säännöllinen uni–valverytmi ja iltojen rauhoittaminen. Makuuhuoneen turvallisuuteen voidaan kiinnittää huomiota toistuvissa tapauksissa.[2]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Yöllinen kauhukohtaus Helsingin yliopisto, psykologian laitos. Viitattu 18. helmikuuta 2009.
  2. a b c d e f g h Matti Huttunen: Yöllinen kauhukohtaus Lääkärikirja Duodecim. 30.11.2018. Viitattu 9.3.2019.
  3. a b Piia Turunen: Yöllisen kauhukohtauksen syy on tuntematon 26.8.2013. Studio55. Viitattu 9.3.2019.
  4. David W. Richards: More Information Night Terrors Resource Center. Viitattu 9.3.2019. (englanniksi)
  5. Hannu Lauerma: Hypnoosi- ja suggestiohoidot Duodecim Terveyskirjasto. 6.7.2009. Viitattu 9.3.2019.

Aiheesta muuallaMuokkaa