Rusoharmoyökkönen

perhoslaji
(Ohjattu sivulta Xestia brunneopicta)

Rusoharmoyökkönen (Xestia brunneopicta) on maayökkösiin kuuluva, erittäin huonosti tunnettu yöperhoslaji. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu vaarantuneeksi (VU)[1] ja on rauhoitettu luonnonsuojelulailla[2] 1. lokakuuta 2009 lähtien[3].

Rusoharmoyökkönen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Imukärsälliset perhoset Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset perhoset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Yökköset Noctuidae
Alaheimo: Maayökköset Noctuinae
Suku: Harmoyökköset Xestia
Laji: brunneopicta
Kaksiosainen nimi

Xestia brunneopicta
(Matsumura, 1925)

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Rusoharmoyökkönen on keskikokoinen yökköslaji, jonka siipiväli on noin 40 mm. Siivet ovat väritykseltään rusehtavan harmaat ja etusiiven keskellä on punaruskeaa väriä. Rengastäplä on muuta siipeä vaaleamman ruskea. Etusiivissä on mustaa kuviointia, joka muodostaa yhdestä kahteen epäselvää, siivensuuntaista juovaa. Siiven kärkiosassa aaltoviiru on tumma ja siiven kärkiosassa on mustia, kiilamaisia täpliä. Takasiivet ovat vaaleat, harmaanruskeat ja niiden väri tummenee ulkoreunaa kohti.[4]

Levinneisyys ja lentoaika muokkaa

Rusoharmoyökkönen tunnettiin alun perin vain Keski-Siperiasta, Jenisei-joen alueelta, kunnes yksi yksilö löytyi Suomesta vuonna 1983[5]. Sittemmin lajista on tehty lisää havaintoja, mutta kaikki havainnot ovat pieneltä alueelta Kuusamosta.[4] ja ne on tehty aina parittomina vuosina[5]. Yleisesti ottaen rusoharmoyökkösen levinneisyys tunnetaan huonosti. Laji saattaa olla yleinen Pohjois-Venäjällä, mutta muualta Euroopasta sitä ei, Suomessa tehtyjä havaintoja lukuun ottamatta, tunneta. Myös todellinen levinneisyysalue Suomessa on tuntematon.

Suomessa rusoharmoyökköstä on tavattu heinäkuussa.[6][4]

Elinympäristö ja elintavat muokkaa

Elinympäristöä ovat mahdollisesti vanhat, mäntyvaltaiset metsät. Yksilöitä on kuitenkin tavattu myös rämeiltä ja rinnekuusikoista. Lajin uhanalaisuus tunnetaan puutteellisesti.[7]

Ravintokasvi muokkaa

Toukan ravintokasvia ei tunneta.

Lähteet muokkaa

Artikkeli perustuu pääosin Valtion ympäristöhallinnon raporttiin, sivut 118–119.

Viitteet muokkaa