Avaa päävalikko

Woldemar Lojander (29. maaliskuuta 1895 Hamina[1]10. kesäkuuta 1963 Helsinki[2]) oli suomalainen lääkäri ja professori.

Lojanderin vanhemmat olivat lääkintöneuvos Uno Lojander ja Alexandra Aladin. Hänen ensimmäinen puolisonsa vuodesta 1922 oli Anna Margareta Schybergson ja toinen vuodesta 1947 Birgitta Christina Sallmén. Lojander tuli ylioppilaaksi Suomalaisesta normaalilyseosta 1913 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1922. Tohtoriksi hän väitteli 1925 ja sai iho- ja sukupuolitautien erikoislääkärin pätevyyden 1927.[3] Lojander oli Helsingin yliopiston hygienian professori vuodesta 1936. Hänen julkaisunsa käsittelivät aiheita sukupuolitautiopin, maito- ja likavesihygienian ja vitamiiniopin alalta.[1]

Sisällissodan jälkeen Lojander toimi Tammisaaren vankileirin alilääkärinä. Hänet ylennettiin 1919 reservissä lääkintäluutnantiksi ja 1932 lääkintäkapteeniksi. Vuonna 1944 Lojanderista tuli lääkintäeverstiluutnantti[3].

LähteetMuokkaa

  1. a b Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 5, p. 785
  2. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 10, Kuolleita (ei sivunumeroa)
  3. a b Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 368-369. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.

Aiheesta muuallaMuokkaa