Avaa päävalikko

Nuoruus ja opiskeluMuokkaa

William Buckland syntyi 1784 kirkkoherra Charles Bucklandin ja tämän vaimon Elizabethin ensimmäisenä lapsena. William sai alkuun isältään kotiopetusta, mutta vuonna 1797 hän meni tivertonilaiseen kouluun yliopisto-opintoja varten valmistautuakseen.[2]

Buckland pääsi 1801 Oxfordin Corpus Christi Collegeen. Hänen pääaineensa olivat antiikintutkimus ja teologia. Hän valmistui 1808. Samana vuonna hänestä tuli Oxfordin yliopiston tutkija ja hän sai pappisvihkimyksensä. Hän oli opiskeluaikanaan kiinnostunut luonnontieteistä, ja hän keräsi laajan kivien ja fossiilien kokoelman.[2][3]

UraMuokkaa

Mineralogian ja geologian apulaisprofessorinaMuokkaa

Buckland teki vuosina 1808–1812 useita geologisia tutkimusmatkoja Englannissa, Skotlannissa, Irlannissa ja Walesissa. John Kidd jätti vuonna 1813 paikkansa mineralogian apulaisprofessorina, ja Buckland valittiin hänen seuraajakseen. Buckland toi luentoihinsa, jotka olivat hyvin suosittuja, lisää geologiaa ja paleontologiaa. Buckland aloitti 1816 Euroopan-kiertueen, jonka aikana hän keräsi erilaisia näytteitä Ashmolean Museumia varten ja teki monia havaintoja.[4]

Buckland sai 1818 geologian apulaisprofessorin tehtävät, vaikka hän pitikin edelleen myös mineralogian paikkansa. Hän nosti esille virkaanastujaispuheessaan esille uuden geologian linjan, jossa hän pyrki yhdistämään Raamatun todisteet luomisesta ja vedenpaisumuksesta. Buckland tutki erityisesti Kirkdalen luolasta löytyneitä fossiileita. Niiden pohjalta hän julkaisi 1823 teoksen, jossa hän väitti luolan luiden olevan todisteita vedenpaisumusta edeltävistä eläimistä.[5]

Geological Society valitsi Bukclandin 1824 presidentikseen. Ensimmäisessä tapaamisessa Buckland julkaisi Stonesfieldissä jo muutamia vuosia aiemmin löydetyt luut, jotka hän nimesi kuuluvan Megalosaurus-nimiselle suurelle matelijalle. Tutkimuspaperi julkaistiin vielä samana vuonna, ja se on ensimmäinen pitkä tutkimus dinosauruksesta.[5]

Christ Churchin kaniikkinaMuokkaa

Buckland jätti Oxfordin yliopiston 1825, mutta sai jo muutamaa kuukautta myöhemmin paikan Christ Churcin kaniikkina.[6] Samana vuonna hän meni naimisiin Mary Morlandin kanssa. Morland oli itsekin luonnontieteilijä ja kuvittaja.[3] He saivat liittonsa aikana yhdeksän lasta, joista viisi selviytyi aikuisuuteen saakka.[6]

Buckland oli mukana luonnollisen teologian The Bridgewater Treatises -julkaisujen yhtenä tekijänä. Hänen osuutensa Geology and Mineralogy käsitteli samoja asioita, mistä hän oli jo kirjoittanut aiemmin.[6]

Buckland matkusti 1838 Sveitsiin tapaamaan Louis Agassizia ja tutkimaan hioutuneita ja uurteisia kiviä sekä siirtolohkareita, jotka Agassizin mukaan olivat muinaisten jäätiköiden aikaansaamia. Buckland oli alkuun skeptinen Agassizin teoriaa kohtaan.[7] Hän kuitenkin muutti näkemystään ja tajusi, että ennen ihmisen tuloa oli kulunut pitkä geologinen aika.[3]

Viimeiset vuodet tuomiorovastinaMuokkaa

Robert Peelin suosituksesta Buckland nimitettiin vuonna 1845 Westminsterin tuomiorovastiksi. Hän aloitti heti luostarin ja koulun korjaustyöt. Hän halusi tehdä koulusta myös nykyaikaisen laitoksen.[8] Buckland vietti kesäkuukaudet ja myöhemmin myös eläkeaikansa Islipissä. Hän pyrki siellä edistämään kylän maanviljelystä ja koulutusmahdollisuutta sekä neuvoi yleisissä hygienia-asioissa.[3]

Bukcland sairastui 1849 vuoden lopuilla, ja lääkärit luonnehtivat hänen tilaansa apatiaksi ja alakuloisuudeksi. Hänen terveytensä oli huono viimeisten seitsemän vuoden ajan, ja hän kuoli 14. elokuuta 1856.[8]

LähteetMuokkaa

  • William Buckland (pdf) Oxford University Museum of Natural History. Viitattu 8.1.2018. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. William Buckland Encyclopædia Britannica. 2017. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 8.1.2018. (englanniksi)
  2. a b William Buckland, s. 1.
  3. a b c d William Buckland (1784–1856) Oxfordshire Blue Plaques Board. Viitattu 8.1.2018. (englanniksi)
  4. William Buckland, s. 2.
  5. a b William Buckland, s. 3.
  6. a b c William Buckland, s. 4.
  7. William Buckland, s. 5.
  8. a b William Buckland, s. 6.