Willem Barents (1550? – 20. kesäkuuta 1597, nimi hollanniksi Barentsz) oli hollantilainen löytöretkeilijä ja kartografi. Hän teki Jäämerelle kolme matkaa etsiessään koillisväylää Itä-Aasiaan. Aiemmin hän oli matkaillut Espanjassa ja Välimerellä, josta hän oli julkaissut kartan.[1]

Willem Barents
Barents.jpg
Syntynyt 1550
Terschelling,Hollanti
Kuollut 20. kesäkuuta 1597 (47 vuotta)
Barentsinmeri
Ammatti tutkimusmatkailija

Ensimmäisellä matkalla vuonna 1594 hän löysi Novaja Zemljan, kolmannella matkalla vuonna 1596 Karhusaaren ja Huippuvuoret. Kolmannella matkalla Barents kävi pohjoisempana kuin kukaan häntä ennen, saariryhmän pohjoisrannikolla, joka on leveyspiirillä 80° 11' N[2]. Barents antoi Huippuvuorille nimen Spitsbergen, mutta nykyisin se tarkoittaa norjaksi virallisesti vain pääsaarta, ja saariryhmän nimi on Svalbard, jota nimeä viikingit olivat käyttäneet niistä jo aiemmin[3]. Suomeksi kuitenkin koko saariryhmä on Huippuvuoret. Saarella on venäläisten kaivoskylä Barentsburg.[4]

Barentsin seurue jääkarhun metsästyksessä.

Kolmannella matkalla laiva juuttui jäihin ja Barents joutui jäämään talvehtimaan Novaja Zemljan rannikolle. Ravinnokseen ja lamppujen polttoaineeksi kaadettiin karhuja[5]. Laiva ei irronnut jäistä alkuvuodesta 1597, joten miehistö lähti avoveneillä kohti Kuolan rannikkoa. Kaksitoista miehistön seitsemästätoista jäsenestä selviytyi, mutta Barents itse sairastui keripukkiin ja kuoli.[6][7] Talvehtimispaikalle rakennettu talo löytyi 1871. Sieltä löytyi osa hänen päiväkirjastaan, joka nyt on Rijksmuseumissa Hollannissa[1].

Barentsin mukaan on nimetty Barentsinmeri[8] eli se Jäämeren osa, joka on Huippuvuorten, Frans Joosefin maan ja Novaja Zemljan välissä, sekä Barentsinsaari[6], joka on Huippuvuorten saaristoon kuuluva, sen itäpuolella oleva saari.

LähteetMuokkaa

  1. a b Rijksmuseum, Willem Barents, viitattu 12.2.2012
  2. Tutkimusmatkat Svalbardin alueella, viitattu 12.2.2012
  3. Kookas.fi, viitattu 12.2.2012
  4. Ultima Thule 2011, viitattu 12.2.2012
  5. 1600-luvulla muskotti oli maailmankaupan öljy, Hs.fi, viitattu 12.2.2012
  6. a b Poroposti, 2007, viitattu 12.2.2012
  7. Tieteen kuvalehti Historia 12/2013, s. 71
  8. Britannica.com, viitattu 12.2.2012