Wilhelmus van Nassouwe

Wilhelmus van Nassouwe on Alankomaiden kansallislaulu. Sen nimi lyhennetään usein muotoon Het Wilhelmus. Kappaleen sanoitukset ovat peräisin vuosien 1568 ja 1572 väliseltä ajalta ja sävelmä vuodelta 1574. Tämä tekee laulusta maailman vanhimman kansallislaulun, vaikkakin Japanin Kimi ga yon sanoitus on vieläkin vanhempi.

Wilhelmus van Nassouwe
Laulun sanat 1600-luvulta
Valtio	Alankomaat
Säveltäjä	tuntematon
Sanoittaja	tuntematon
Sävelletty	1574
Kansallislaulu Yhdysvaltain laivaston soittokunnan soittamana
Infobox OK

1700-luvulla Wilhelmus van Nassouwesta tuli suosittu Oranian kuningasperheen kannattajien suosima laulu, vaikkei se vielä ollutkaan koko maan kansallislaulu. Huolimatta tästä se oli niin suosittu, että se esitettiin kuningatar Vilhelmiinan kruunajaisissa vuonna 1898. Laulusta tuli Alankomaiden kansallislaulu 10. toukokuuta 1932.

Laulu esitetään kansallisissa juhlissa tai urheilutapahtumissa, yleensä vain kerran. Sen tulisi, mikäli mahdollista, olla viimeinen esitetty musiikkikappale. Kun vieraan valtion valtionpäämies tai lähettiläs otetaan vastaan, on Het Wilhelmus lupa soittaa vain, mikäli joku Hollannin kuningasperheen jäsenistä on läsnä.^lähde? Tämä sääntö on lähes ainutlaatuinen maailmassa; yleensä kyseisessä tilanteessa soitetaan protokollan mukaan sekä vierailijan että isäntämaan kansallislaulu.

Sanoitukset

Kappaleen sanoituksissa on kaikkiaan viisitoista säkeistöä. Niistä yleensä lauletaan vain ensimmäinen, juhlallisissa tilaisuuksissa joskus myös kuudes. Kuudennen säkeistön sanat, jotka puhuvat taistelusta tyranniaa vastaan, saivat aikaan sen, että saksalaiset miehittäjät kielsivät laulun 1940. Sanoitus on siitä hämmentävä, että siinä julistetaan isänmaanuskollisuuden lisäksi kunnioitusta Espanjan kuninkaalle (holl. "Koning van Hispanje"). Tämä kuvaa hollantilaisten isänmaanystävien ristiriitaisia tunteita Espanjan vastaisen sodan aikana. Yhtäältä he halusivat olla Espanjan kuninkaan, joka oli samalla myös Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan vaaleilla valittu ja laillinen keisari, uskollisia alamaisia, toisaalta tämä uskollisuus vei heidät ristiriitaan heidän isänmaanrakkautensa ja protestanttisen uskonsa kanssa.

Ensimmäisen ja kuudennen säkeistön sanat ovat:

Wilhelmus van Nassauwe

ben ik, van Duitsen bloed,

den vaderland getrouwe

blijf ik tot in den dood.

Een Prinse van Oranje

ben ik, vrij onverveerd,

den Koning van Hispanje

heb ik altijd geëerd.

Mijn schild ende betrouwen

zijt Gij, o God mijn Heer,

op U zo wil ik bouwen,

Verlaat mij nimmermeer.

Dat ik doch vroom mag blijven,

uw dienaar t'aller stond,

de tirannie verdrijven

die mij mijn hart doorwondt.

Suorasanainen käännös suomeksi:

Wilhelm nassaulainen

olen minä, ja saksalaista sukua,

isänmaalleni uskollisen pysyn

aina kuolemaani asti.

Olen Oranian prinssi

vapaa ja peloton,

Espanjan kuningasta

olen aina kunnioittanut.

Minun kilpeni ja suojani

olet sinä, Herra, Jumalani.

Sinun edessäsi haluan nöyrtyä,

älä hylkää minua koskaan.

Niin että pysyisin hurskaana

ja palvelisin sinua aina,

ja karkottaisin tyrannian,

joka haavoittaa sydäntäni.

Muiden säkeistöjen sanat hollanniksi:

2.) In Godes vrees te leven

heb ik altijd betracht,

daarom ben ik verdreven,

om land, om luid’ gebracht.

Maar God zal mij regeren

als een goed instrument,

dat ik zal wederkeren

in mijnen regiment.

3.) Lijdt u, mijn onderzaten

die oprecht zijt van aard,

God zal u niet verlaten,

al zijt gij nu bezwaard.

Die vroom begeert te leven,

bidt God nacht ende dag,

dat Hij mij kracht wil geven,

dat ik u helpen mag.

4.) Lijf en goed al te samen

heb ik u niet verschoond,

mijn broeders hoog van namen

hebben 't u ook vertoond:

Graaf Adolf is gebleven

in Friesland in den slag,

zijn ziel in 't eeuwig leven

verwacht den jongsten dag.

5.) Edel en hooggeboren,

van keizerlijken stam,

een vorst des rijks verkoren,

als een vroom christenman,

voor Godes woord geprezen,

heb ik, vrij onversaagd,

als een held zonder vreden

mijn edel bloed gewaagd.

7.) Van al die mij bezwaren

en mijn vervolgers zijn,

mijn God, wil doch bewaren

den trouwen dienaar dijn,

dat zij mij niet verrassen

in hunnen bozen moed,

hun handen niet en wassen

in mijn onschuldig bloed.

8.) Als David moeste vluchten

voor Sauel den tiran,

zo heb ik moeten zuchten

als menig edelman.

Maar God heeft hem verheven,

verlost uit alder nood,

een koninkrijk gegeven

in Israël zeer groot.

9.) Na 't zuur zal ik ontvangen

van God mijn Heer dat zoet,

daarna zo doet verlangen

mijn vorstelijk gemoed:

dat is, dat ik mag sterven

met eren in dat veld,

een eeuwig rijk verwerven

als een getrouwen held.

10.) Niet doet mij meer erbarmen

in mijnen wederspoed

dan dat men ziet verarmen

des Konings landen goed.

Dat u de Spanjaards krenken,

o edel Neerland zoet,

als ik daaraan gedenke,

mijn edel hart dat bloedt.

11.) Als een prins opgezeten

met mijner heires-kracht,

van den tiran vermeten

heb ik den slag verwacht,

die, bij Maastricht begraven,

bevreesde mijn geweld;

mijn ruiters zag men draven

zeer moedig door dat veld.

12.) Zo het den wil des Heren

op dien tijd had geweest,

had ik geern willen keren

van u dit zwaar tempeest.

Maar de Heer van hierboven,

die alle ding regeert,

die men altijd moet loven,

en heeft het niet begeerd.

13.) Zeer christlijk was gedreven

mijn prinselijk gemoed,

standvastig is gebleven

mijn hart in tegenspoed.

Den Heer heb ik gebeden

uit mijnes harten grond,

dat Hij mijn zaak wil redden,

mijn onschuld maken kond.

14.) Oorlof, mijn arme schapen

die zijt in groten nood,

uw herder zal niet slapen,

al zijt gij nu verstrooid.

Tot God wilt u begeven,

zijn heilzaam woord neemt aan,

als vrome christen leven,-

't zal hier haast zijn gedaan.

15.) Voor God wil ik belijden

en zijner groten macht,

dat ik tot genen tijden

den Koning heb veracht,

dan dat ik God den Heere,

der hoogsten Majesteit,

heb moeten obediëren

in der gerechtigheid.

Hymni on akrostikon, mikä tarkoittaa, että säkeistöjen alkukirjaimet muodostavat sanan tai lauseen. Tässä tapauksessa niistä muodostuu nimi Willem van Nazzov, joka on Vilhelm Nassaulaisen yksi kirjoitusmuoto.