Wilfrid
Wilfrid (noin 633–709) oli anglosaksinen pyhimys, Hexhamin ja Leicesterin piispa sekä Yorkin arkkipiispa. Syntyjään hän oli northumbrialaisen aatelismiehen poika. Hän sai koulutusta Lindisfarnessa, Canterburyssa ja Roomassa.[1]
Wilfridin ollessa Galliassa, jonne hän oli matkustanut piispanvihkimystä varten, hänen tilalleen piispaksi nimitettiin Chad Mercialainen. Kun Theodoros Tarsoslainen oli vuonna 668 nimitetty Canterburyn arkkipiispaksi, hän korjasi asian nimittämällä Wilfridin hiippakunnan piispaksi. Hän joutui riitoihin Northumbrian kuninkaan Ecgfrithin kanssa ja meni Roomaan valittamaan paavi Agatholle, joka päätti asian Wilfridin hyväksi, mutta Ecgfrith ei kuitenkaan taipunut vaan tuomitsi hänet maanpakoon. Hän lähti saarnaamaan pakanalliseen Sussexiin ja perusti luostarin Selseyyn.[1]
Theodoros ja Wilfrid sopivat myöhemmin riitansa, ja uusi kuningas Aldfrith päästi Wilfridin palaamaan Yorkiin. Vuonna 691 Aldfrith karkotti hänet uudestaan, ja hän siirtyi Merciaan, jossa hän toimi piispana ja perusti lisää luostareita.[1] Wilfrid valitti karkotuksestaan vuonna 700 uudelleen paaville. Austerfieldissä pidetty synodi vaati häntä luopumaan piispan virasta ja luostareista. Jälleen hän valitti Roomaan päätöksestä, joka todettiin vääräksi. Hänen yleisesti epäoikeudenmukaisena pidetty karkotuksensa päättyi vuonna 705.[1]
Perintö
muokkaaWilfridille on omistettu 48 kirkkoa[1]. Nykyajan historioitsijat ovat eri mieltä hänen roolistaan. Jotkut pitävät häntä Rooman kirkon kannattajana kelttiläistä kristillisyyttä vastaan.lähde?
Lähteet
muokkaa- Farmer, David: The Oxford Dictionary of Saints. Oxford University Press, 2003. ISBN 0-19-860629-X (englanniksi)
