Wilcoxin vuoden 1889 kapina

Wilcoxin vuoden 1889 kapina oli 30. heinäkuuta epäonnistunut kapina Havaijin kuningasta, Kalākauaa vastaan. Kapinan johtajana toimi Robert Wilcox, jonka mukaan kapina on nimetty.

Wilcoxin vuoden 1889 kapina
‘Iolanin palatsi, jonka edustalla kapina tapahtui
‘Iolanin palatsi, jonka edustalla kapina tapahtui
Päivämäärä:

30. heinäkuuta 1889

Paikka:

Havaiji Honolulu, Havaiji

Casus belli:

Havaijin kuningaskunnan uusi perustuslaki

Lopputulos:

status quo ante bellum

Osapuolet

Havaiji Havaijin kuningaskunta

Punalippu Liberal Patriotic Association

Komentajat

Havaiji Kalākaua
Havaiji Volney Ashford

Punalippu Robert Wilcox

Tausta muokkaa

Robert Wilcox (1855–1903) oli havaijilainen poliitikko ja sotilas, joka kuului kuningas Kalākauan tukijoihin, minkä johdosta kuningas lähetti hänet vuonna 1880 Italiaan saamaan sotilaskoulutusta.[1] Vuonna 1887 länsimaalaistaustaiset plantaasinomistajat pakottivat Kalākauan allekirjoittamaan uuden perustuslain, joka vei merkittävästi valtaa pois kuninkaalta. Uutta perustuslakia kutsutaan pistinperustuslaiksi. Wilcox, joka oli tuolloin Euroopassa piti kuningasta heikkona ja hänen oli pakko palata Havaijille.[2][3]

Havaijille palattuaan Wilcox ei enää saanut töitä valtion hallinnosta, muutti San Franciscoon ja palasi takaisin Havaijille vuonna 1889. Tämän jälkeen Wilcox perusti Liberal Patriotic Association -nimisen järjestön. Sen tavoitteena oli saada Kalākaua perumaan pistinperustuslaki tai poistaa tämä valtaistuimelta ja nostaa tilalle Lili‘uokalani, Kalākauan sisko.[2]

Kapina ja oikeudenkäynti muokkaa

Wilcox johti 150 sotilasta ‘Iolanin palatsille 30. heinäkuuta ja vaati audienssia Kalākauan kanssa. Kuninkaallinen kaarti oli linnoittautunut sisälle, ja kieltäytyi audienssista kuninkaan kanssa, joka oli jo ehtinyt pakenemaan palatsista. Wilcox ei kuitenkaan suostunut hylkäämään kapinaansa, vaan johti joukkonsa pieneen taloon, josta kuninkaallisen kaartin pommitus lopulta pakotti heidät ulos.[4]

Kalākaua oli paennut vaimonsa Kapi‘olanin henkilökohtaisen asunnon kautta Honolulun satamaan, ja oli viestinviejien kautta yhteydessä Wilcoxin kanssa pitkin päivää. Lopulta Wilcoxin joukot saatiin ulos linnoituksestaan, kun paikallinen baseball-tähti heitti talon sisälle dynamiittia.[3]

Wilcox asetettiin syytteeseen maanpetoksesta. Havaijin laki kuitenkin vaati, että hänen valamiehistönsä koostuisi joko kokonaan tai osittain havaijilaisista, eli Wilcoxin vertaisista. Oli kuitenkin selvää, että tällainen valamiehistö ei suostuisi tuomitsemaan Wilcoxia, joten tälle tarjottiin syyteneuvottelua: Wilcox myöntäisi syyllistyneensä valtionvastaiseen salaliittoon ja istuisi vuoden vankilassa. Wilcox ei kuitenkaan suostunut, jolloin syyttäjien oli pakko luopua maanpetossyytteistä ja syyttä Wilcoxia ainoastaan salaliitosta. Kahden valamiehistön kuultua Wilcoxin tapaus, hänet todettiin syyttömäksi.[4]

Jälkipyykki muokkaa

Kuninkaallista kaartia komentanut Volney Ashford oli jälkikäteen arvioinut, että Wilcoxin kapina oli vähällä onnistua, mutta kapinalliset saatiin ajoissa ulos talosta, jonne nämä olivat linnoittautuneet.[3]

Huolimatta siitä, että Wilcoxin kapina epäonnistui ja että hänet asetettiin syytteeseen maanpetoksesta, hänen suosionsa Havaijin alkuperäisasukkaiden keskuudessa kasvoi valtavasti kapinan jälkeen. Vain vuoden päästä Wilcox oli perustamassa uutta monarkistista puoluetta nimeltä National Reform Party ja tuli valituksen sen listoilta Havaijin parlamenttiin.[1]

Vuoden 1889 kapinan jälkeen Wilcox oli vielä mukana Havaijin vallankaappauksessa vuonna 1893 ja nimeään jälleen kantavassa vuoden 1895 kapinassa.[2]

Lähteet muokkaa

  1. a b Her Majesty’s Disloyal Opposition: An Examination of the English-Language Version of Robert Wilcox’s the Liberal, 1892–1893 The Hawaiian Journal of History. 2008. Viitattu 27.10.2022. (englanniksi)
  2. a b c WILCOX, Robert W. 2022. Office of the Historian. Viitattu 27.10.2022. (englanniksi)
  3. a b c Nakanaela, Thomas K.: The Biography of Hon. Robert William Wilcox trussel2.com. 1993. Viitattu 27.10.2022. (englanniksi)
  4. a b Former Members 1900–1946 (s. 102–111) 2022. Govinfo.gov. Viitattu 27.10.2022. (englanniksi)