Wessex
Wessex oli yksi anglosaksien valtakunnista, jotka edelsivät Englannin kuningaskuntaa. Sen nimi tarkoittaa läntisiä sakseja (Westseaxe) ja se sijoittui nykyisen Englannin lounaisiin ja eteläisiin osiin. Wessexin pääkaupunki oli Winchester, josta tuli myöhemmin joksikin aikaa koko Englannin pääkaupunki.
Historia muokkaa
Wessexin kuningaskunta sai tarinan mukaan alkunsa vuonna 494 kun saksien heimopäällikkö Cerdic nousi maihin Englannin etelärannikolla. Hän voitti paikallisen brittien hallitsijan Natanleodin noin vuonna 508 ja nousi vuonna 519 Wessexin ensimmäiseksi kuninkaaksi. Cerdicin kerrotaan laajentaneen valtakuntaansa noin vuonna 534 liittämällä siihen Wightsaaren.[1]
Wessexin kolmas kuningas Ceawlin löi Kentin kuninkaan Ethelbertin vuonna 568 ja alisti vuonna 585 valtaansa läntisen naapurinsa Sussexin. Ceawlin voitti kolmen brittikuninkaan liittokunnan vuonna 577 Dyrhamin taistelussa ja ulotti näin valtansa yhä kauemmas länteen. Hänen valtansa ulottui pohjoisessa Thamesjoen pohjoispuolelle, ja hän oli kaikkien eteläisten anglosaksien nimellinen ylikuningas, bretwalda.[1]
Ceawlin ajettiin maanpakoon noin vuonna 591, minkä myötä päättyi tältä erää Wessexin suuruuden kausi. Seuraavat kuninkaat olivat melko vähäpätöisiä. Kuningas Cynegils palautti valtaannousunsa 611 jälkeen osan Wessexin entisestä mahdista, ja hän löi britit Beandumin taistelussa 614. Cynegils omaksui kristinuskon vuonna 635.[1]
Cynegilsin seuraaja Cenwalh joutui vuonna 645 väliaikaiseen maanpakoon, ja Mercia liitti itseensä laajoja alueita Wessexistä. Hänen kuoltuaan Wessexiä hallitsi kuningatar Seaxburg, anglosaksien ainoa kuningatar. Häntä seurasi joukko lyhytaikaisia Mercian vasallikuninkaita. Cadwalla nousi valtaan 685 ja palautti Wightsaaren Wessexille sekä alisti jälleen Sussexin. Inen valtaannousun 688 myötä Wessex nousi uudelleen. Ine löi Cornwallin britit ja laajensi valtakuntaansa länteen. Hän loi Wessexille myös sen ensimmäisen lakikokoelman, järjesti alueidensa kirkolliset olot sekä perusti esimerkiksi Glastonburyn luostarin.[1]
Inen seuraajat Aethelheard ja Cuthred pitivät mercialaiset vielä loitolla. Kuningas Sigeberht syrjäytettiin pian valtaannousunsa 756 jälkeen, ja hänen seuraajansa Cynewulf Wessexiläinen joutui tunnustamaan Mercian ylivallan ja menettämään sille alueita. Vuonna 787 Wessex koki viikinkien ensimmäiset ryöstöretket.[1]
Vuonna 802 Wessexin kuninkaaksi nousi Egbert. Hän julistautui riippumattomaksi Merciasta ja vahvisti otettaan Sussexista, valloitti Cornwallin sekä otti vuonna 823 valtaansa Essexin ja Kentin. Vuonna 825 hän kävi Ellendunessa taistelun Merciaa vastaan, ja Mercia liitettiin Wessexiin vuoteen 829 mennessä. Myös Northumbria tunnusti Wessexin ylivallan. Hetken aikaa Egbert hallitsi kaikkia Britannian anglosaksivaltakuntia, ja häntä pidetään siksi Englannin ensimmäisenä kuninkaana. Wessexin valta oli kuitenkin väliaikaista, ja hänen seuraajansa olivat jälleen vain Wessexin kuninkaita.[1]
870-luvulla Wessexin kuningas Alfred Suuri puolusti alueitaan menestyksekkäästi tanskalaisia maahanhyökkääjiä vastaan ja alkoi kutsua itseään Englannin kuninkaaksi, mikä nimitys jäi sitten käyttöön.
Koko 900-luvun tanskalaiset hallitsivat itäistä Englantia (Danelag), ja eteläisen Englannin itsenäisyyden säilyttänyt Wessex hallitsi koko muuta Englantia, ja siitä oli tullut Englannin kuningaskunta. Vuosina 1016–1066 Wessex oli Englannin jaarlikunta. Tämän jälkeen sitä ei tunneta virallisissa yhteyksissä eikä valtakunnan aluejaossa, mutta kulttuurisesti nimitys Wessex on säilyttänyt omaleimaisuutensa.
Wessexin tärkeimpiä kaupunkeja oli Winchesterin lisäksi Dorchester.
Wessexin hallitsijat muokkaa
Cerdicin dynastia muokkaa
- 519–534 Cerdic
- 534–560 Cynric
- 560–591 Ceawlin
- 591–597 Ceol
- 597–611 Ceolwulf
- 611–643 Cynegils
- noin 626–636 Cwichelm
- 643–645 Cenwalh
Mercian dynastia muokkaa
- 645–648 Penda
Cerdicin dynastia muokkaa
- 648–672 Cenwalh
- 672–674 Kuningatar Seaxburg
- 674–674 Cenfus
- 674–676 Aescwine
- 676–685 Centwine
- 685–688 Cædwalla
- 688–726 Ine
- 726–740 Aethelheard
- 740–756 Cuthred
- 756–757 Sigeberht
- 757–786 Cynewulf
- 786–802 Beorhtric
- 802–839 Egbert
- 839–856 Ethelwulf
- 856–860 Ethelbald
- 860–865 Ethelbert
- 865–871 Ethelred
- 871–899 Alfred Suuri
- 899–925 Edvard Vanhempi
- 925–927 Athelstan
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Wessex Wikimedia Commonsissa
