Walther von der Vogelweide

Walther von der Vogelweide (n. 1170–1230) oli keskiajan merkittävin saksankielinen lyyrikko ja tunnetuin keskiajan minnelaulajista (keskiyläsaksan minne ’rakkaus’) eli saksankielisen alueen trubaduureista.^[1]^[2]

Elämänvaiheita

Walther von der Vogelweidesta itsestään on hänen elämänsä ajalta säilynyt vain yksi arkistotieto: Passaun piispan Wolfger von Erlan kirjanpitoon on merkitty, että Walthero cantori de Vogelweide (’Waltherille, laulajalle Vogelweidesta’) on 12. marraskuuta 1203 annettu rahaa turkisviitan ostoa varten. Würzburgilaisen oppineen Michael de Leonen vuoden 1350 paikkeilla kirjoittamassa kirkkokäsikirjassa on maininta Walther von der Vogelweiden hautapaikasta Würzburgin Neumünsterin luostarissa. Waltherin oletettua koti- tai syntymäseutua, ”Vogelweidea”, ei ole pystytty paikantamaan. Hänen sukunsa on oletettu olleen alempaa aatelia.^[2]

Kaikki muu, mitä Waltherin elämästä tiedetään, perustuu hänen runoissaan mainittuihin seikkoihin tai toisten aikalaisrunoilijoiden teksteistä löytyviin mainintoihin. Niistä voi päätellä, että hän matkusteli laajalti ja vaikutti useiden ruhtinaiden ja taiteensuosijoiden hoveissa. Hänen on oletettu oppineen taitonsa ensiksi Wienissä, Babenberg-herttua Fredrik I:n hovissa ja tämän kuoltua 1198 liikkuneen sitten eri puolilla saksalaista kielialuetta, nykyisestä Pohjois-Saksasta aina Unkarin rajoille. Hän toimi muun muassa kuningas Filip Svaabilaisen, keisari Otto IV:n, keisari Fredrik II:n sekä Thüringenin maakreivi Hermannin hoveissa (Thüringenissä Wartburgin linnassa hänen kerrotaan voittaneen kuuluisan laulukilpailun), mutta palasi usein Wieniin, missä ilmeisesti tapahtui kuuluisa taiteellinen kiista minnelaulaja Reinmarin kanssa. Lopulta hän pystyi asettumaan paikoilleen saatuaan Fredrik II:lta maita läänitykseksi.^[2]^[1]^[3]

Walther von der Vogelweiden muistomerkki hänen mukaansa nimetyllä aukiolla Etelä-Tirolin Bozenissa (Bolzano), jonka seuduilta Waltherin on aikoinaan väitetty olleen kotoisin.

Tuotanto

Walther von der Vogelweidea pidetään keskiajan merkittävimpänä saksankielisenä lyyrikkona. Hänellä oli ilmeisesti kirkkolaulajan koulutus, ja hän käytti runoissaan myös latinalaista sekvenssiä noudattelevia kirkkolaulujen muotoja.^[4] Hänen monitahoista tuotantoaan on kehuttu tyylillisestä ja retorisesta loistokkuudesta, intensiivisestä kuvakielestä ja tehokkaista argumentointistrategioista.^[2]

Waltherin tuotannosta tunnetaan erityisesti minnelaulut, joiden asetelmaa hän muokkasi: perinteisen ihanteellisen ”korkean minnen” (hohe Minne) tai ”valituksen” (Minneklage) rinnalle, jossa laulaja toivottomasti palvoo saavuttamatonta ylhäistä rakastettuaan, hän toi molemminpuolisen rakkauden kuvauksia, joissa rakastetun ihanteelta vaaditaan ylhäisen syntyperän ja aseman ohella korkeita eettisiä ominaisuuksia. Walther kirjoitti myös rakkauslauluja, joissa kuvataan fyysisen täyttymyksen saavaa rakkautta ilman yhteiskunnallista kontekstia, samoin kuin naisen näkökulmasta kirjoitettuja monologeja tai vuoropuheluja.^[2] Joissakin rakkausrunoissa kertojaminän sukupuoli saattaa jäädä avoimeksi tai paljastua vasta laulun lopulla.^[5] Uskonnollisissa lauluissaan Walther käsittelee ristiretkiä ja henkilökohtaista pelastukseen pyrkimistä mutta esittää myös teologisia pohdintoja ja kirkkokritiikkiä, ”vanhuudenrunoissaan” hän miettii ikuisuutta, luopumista maailmasta ja maallisesta rakkaudesta. Häneltä tunnetaan myös lyhyitä, kriittisiä ja satiirisiakin ”lausahdusrunoja” (Sangspruch), joilla hän otti kantaa aikansa maalliseen ja kirkkopolitiikkaan, esimerkiksi paavien Innocentius III:n ja Gregorius IX:n valtapyrkimyksiin ja kirkkoruhtinaiden moraalittomaan vallankäyttöön. Hohenstaufien ja Welfien sukujen valtataisteluissa hän asettui milloin kummallekin puolelle, mutta Saksan keisarien ja paavinistuimen välisissä kiistoissa hän oli johdonmukaisesti paavia vastaan. Walther käsitteli runoissaan usein yhteiskunnan osattomia, puutteenalaisia tai mahtimiesten hyväntahtoisuudesta riippuvaisia, jollainen hän itsekin oli.^[2]

Suomennoksia

Yksittäisiä Walther von der Vogelweiden runoja on ilmestynyt suomennettuina ainakin seuraavissa teoksissa:

Koskimies, Rafael (toim.): Maailmankirjallisuuden kultainen kirja. 1, Saksan kirjallisuuden kultainen kirja. WSOY 1930.
Kivimaa, Arvi (toim.): Laulujen virta. Saksalaista lyriikkaa seitsemänsadan vuoden varrelta. WSOY 1936.
Tynni, Aale (toim.): Tuhat laulujen vuotta. Valikoima länsimaista lyriikkaa. WSOY 1957.
Niinistö, Maunu (toim.): Maailmankirjallisuuden mestarilyriikkaa. WSOY 1967.

Lähteet

↑ ^a ^b Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 8, 1981, s. 124
↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f Deutsche Biographie: Walther von der Vogelweide - Deutsche Biographie www.deutsche-biographie.de. Viitattu 25.2.2025. (saksaksi)
↑ Otavan Iso tietosanakirja, osa 9, palsta 901. Otava, 1967.
↑ Niemi-Pynttäri, Risto: Minnelaulut ja Vogelweide Kirjallisuuden aikajana. Jyväskylän yliopisto, Taiteiden ja kulttuurintutkimuksen laitos. Viitattu 5.3.2010.^{[vanhentunut linkki]}
↑ Niemi-Pynttäri, Risto: Lehmusten alla - Vogelweide Kirjallisuuden aikajana. Jyväskylän yliopisto, Taiteiden ja kulttuurintutkimuksen laitos. Viitattu 5.3.2010.^{[vanhentunut linkki]}