Walter Frey (26. tammikuuta 1898, Basel, Sveitsi27. elokuuta 1985, Zürich, Sveitsi) oli sveitsiläinen pianisti ja pianonsoitonopettaja. Hänen veljensä oli pianisti ja säveltäjä Emil Frey. Walter Frey opiskeli pianonsoittoa Zürichin konservatoriossa opettajinaan Volkmar Andreae ja Friedrich Niggli (1906–1913) sekä Frankfurt am Mainissa Willy Rehberg (1913–1916). Vuodesta 1917 lähtien Frey teki laajoja konserttimatkoja, joilla soitti erityisesti modernia musiikkia. Hän soitti muun muassa Paul Hindemithin, Egon Welleszin, Ernst Tochin ja monen sveitsiläisen säveltäjän teoksia. Vuonna 1927 hän soitti Stefi Geyerin kanssa ensiesityksen Alban Bergin kamarikonsertosta Berliinissä. Vanhempana hän soitti pääasiassa Johann Sebastian Bachin musiikkia. Solistin uransa ohessa Frey opetti Zürichin konservatoriossa, jossa hän toimi pianoluokan johtajana 1925–1958. Hän julkaisi yhdessä Willi Schuh'n kanssa 1937 teoksen Klaviermusik aus der Zeit der Klassik und Romantik.[1][2]

Lähteet muokkaa

  1. The New Grove dictionary of music and musicians, Grove 2001, ISBN 0-333-60800-3 ja ISBN 1-56159-239-0.
  2. Otavan iso musiikkitietosanakirja, Otava 1976–1979, ISBN 951-1-02380-2.