Wally Hergesheimer
Wally Edgar Hergesheimer (8. tammikuuta 1927 Winnipeg, Manitoba – 27. syyskuuta 2014 Winnipeg, Manitoba) oli kanadalainen jääkiekkohyökkääjä, joka pelasi NHL-liigassa vuosina 1951–1959, pois lukien kausi 1957–1958. Hän edesti koko NHL-uransa New York Rangersia, lukuun ottamatta kautta 1956–1957.
| Wally Hergesheimer | |
|---|---|
 Hergesheimer vuoden 1954 keräilykortissa |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. tammikuuta 1927 Winnipeg, Manitoba |
| Kuollut | 27. syyskuuta 2014 (87 vuotta) Winnipeg, Manitoba |
| Kansalaisuus |
 Kanada |
| Jääkiekkoilija | |
| Pelipaikka | laitahyökkääjä |
| Maila | oikea |
| Pituus | 173 cm |
| Paino | 70 kg |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1950–1962 |
| Seurat |
Cleveland Barons (AHL) New York Rangers (NHL) Chicago Black Hawks (NHL) Buffalo Bisons (AHL) Calgary Stampeders (WHL) Los Angeles Blades (WHL) |
Ura
muokkaaJunioriura
muokkaaHergesheimerin ura oli päättyä ennen kuin se alkoikaan. Kesällä 1944, Hergesheimerin ollessa 17-vuotias, sai hän kesätöitä lävistyspuristimen käyttäjänä. Eräänä päivänä Hergresheimerin käsi jäi koneeseen ja hän menetti osan keski- ja etusormestaan. Hergesheimer pystyi kuitenkin jatkamaan jääkiekkoilua.[1]
Juniorina Hergesheimer edusti kotikaupunkinsa Winnipegin joukkueita, kunnes vuonna 1945 siirtyi Brandon Elksiin. Kahden kauden jälkeen hän siirtyi United States Hockey Leaguen kautta Pacific Coast Hockey Associationiin ja takaisin USHL:ään. Hergesheimer osallistui kahdesti Memorial Cupiin.[2]
Ammattilaisura
muokkaaAHL: Cleveland Barons 1950–1951
muokkaaKaudeksi 1950–51 Hergesheimer siirtyi American Hockey Leaguen Cleveland Baronsiin. Vähän reilut 20-vuotias Hergesheimer pelasi 71 ottelua ja teki 83 tehopistettä. Kauden päätteeksi hän voitti Dudley "Red" Garrett Memorial Awardin eli AHL:n parhaan tulokkaan palkinnon.[2]
NHL: New York Rangers 1951–1956
muokkaa14. toukokuuta 1951 New York Rangers hankki Hergesheimerin Baronsista. Hergesheimerin kanssa Rangersiin siirtyi Hy Buller. Kaupassa Barons sai rahan lisäksi Ed Reiglen, Jackie Gordonin, Fred Sheron ja Fern Perreaultin.[3]
Tulokaskaudellaan 1951–1952 Hergesheimer teki 26 maalia: tulokkaista ainoastaan Bernard ”Boom Boom” Geoffrion teki enemmän maaleja. Geoffrion voitti myös parhaan tulokkaan Calder Memorial Trophyn.[1]
Kaudet 1952–1953 ja 1953–1954 toivat Hergresheimerille maaleja: kaudella 1952–53 maaleja syntyi 30 ja seuraavalla kaudellakin 27.[2] Kaudella 52–53 Hergesheimer oli koko liigan pistepörssin neljäs, edellään vain Gordie Howe, Ted Lindsay ja Maurice ”Rocket” Richard.> Hän pelasi myös NHL:n tähdistöottelussa vuonna 1953.[3]
Kaudella 1954–1955 mursi vasemman jalkansa kahdesti. Ensimmäisen kerran hän mursi jalksa yrittäessään taklata Leo Labinea. 18. joulukuuta 1954 Hergesheimerin jalka murtui uudestaan ottelussa Toronto Maple Leafsia vastaan. Lääkäri totesi Hergesheimerilla olevan kalsiumvajetta ja hänen koko uransa oli katkolla.[1][3] Hergesheimer pelasi vain 14 ottelua.[2]
Kaudella 1955–1956 Hergresheimer palasi ja pelasi jälleen 70 ottelua, joissa syntyi 22 maalia. Hergesheimer pelasi myös ensimmäistä kertaa NHL:n pudotuspeleissä. Viidessä ottelussa syntyi vain yksi maali ja lopulta Montreal Canadiens pudottu Rangersin jatkosta.[1][2] Hergersheimer pelasi toista kertaa tähdistöottelussa vuonna 1956.[3]
NHL: Chicago Black Hawks 1956–1957
muokkaa19. kesäkuuta 1956 Rangers kauppasi Hergesheimerin Chicago Black Hawksiin. Kaupassa Rangers sai Red Sullivanin.[3] Pelaamassaan 41:ssä ottelussa Hergesheimer onnistui tekemään ainoastaan kaksi maalia, joten kausi 1956–1957 jäi hänen ainoakseen Chicagossa.[2] Kausi jäi jälleen kesken, tällä kertaa syynä oli olkapäävamma.[1]
AHL ja NHL: 1957–1960
muokkaaChicago kauppasi Hergesheimerin ja Frank Martinin AHL-seura Buffalo Bisonsiin 5. toukokuuta 1957. Chicago sai kaupassa itselleen Ken Wharramin.[3] Buffalossa Hergesheimer teki 26 maalia 70:ssä ottelussa ja oli joukkueen neljänneksi paras maalintekijä.[2][4]
Paluun NHL:ään Hergesheimer teki kaudeksi 1958–1959, kun New York Rangers osti itselleen Buffalon organisaation.[3] Hergesheimerin viimeinen NHL-visiitti kesti 22 ottelua, joissa Hergesheimer onnistui tekemään vain kolme maalia. Tämän jälkeen Rangers siirsi Hergesheimerin takaisin Buffaloon vaikka Hergershaimer oli Rangers-fanien suosikki.[1] Buffalossa Hergesheimer pelasi 45 ottelua.[2]
10. joulukuuta 1958 Montreal Canadiens hankki Hergesheimersin Rangersilta waiwers-listan kautta. Ainoastaan viikko myöhemmin, 17. joulukuuta, Rangers hommasi samalta listalta Hergesheimerin takaisin Montrealilta.[3]
Kauden 1959–1960 Hergesheimer pelasi AHL:ssä Buffalon riveissä. 72 ottelua toi mukanaan 25 maalia.[2]
WHL: 1960–1962
muokkaaUransa lopun Hergesheimer pelasi WHL-liigassa. Kaudella 1960–1961 hän edusti Calgary Stampedersia ja kauden 1961–1962 Los Angeles Bladesia.[2]
Perhe
muokkaaHergesheimerilla oli vaimo, tytär ja kaksi poikaa, kuusi lastenlasta ja kaksi lastenlastenlasta. Hergesheimerilla oli myös kolme veljeä ja viisi siskoa. Isoveljistä Phil pelasi myös jääkiekkoa. Hergesheimer kuoli St. Bonifacen sairaalassa Winnipegissa 27. syyskuuta 2014.[1]
Saavutukset
muokkaaLähteet
muokkaa- Wally Hergesheimer Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)
- Wally Hergesheimer Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i Hawthorn, Tom: Benched – Wally Hergesheimer benchedathletes.wordpress.com. 30.9.2014. Hawthorn, Tom. Viitattu 4.10.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j EliteProspects
- ↑ a b c d e f g h i j Legends of Hockey
- ↑ Buffalo Bisons - Season Stats - 1957/1958 eliteprospects.com. EliteProspects.com. Viitattu 4.10.2014. (englanniksi)