Wagnerilaisuus
Wagnerilaisuus (saks. Wagnerismus) on saksalaisen oopperasäveltäjän Richard Wagnerin (1813–1883) musiikiin, teoreettisiin kirjoituksiin, poliittisiin ajatuksiin ja esteettisiin näkemyksiin perustuva aatesuuntaus. Wagnerilaisuuden merkitys oli suurin 1800-luvun loppupuolella, jolloin erityisesti musiikkimaailma oli jakautunut Wagnerin kiihkeisiin kannattajiin, jotka suosivat ohjelmamusiikkia, ja vastustajiin, jotka olivat absoluuttisen musiikin kannalla.
Poliittisessa merkityksessä wagnerilaisuus oli alun perin luokkatietoinen liike, joka myöhemmin suuntautui esifasismiin.lähde? Taidepiireissä Wagnerin vaikutus ilmeni erityisesti dekadenttisissa ja symbolistisessa taidesuuntauksissa. Niiden ulkopuolellakin Wagnerin vaikutus näkyy viitteellisesti lähes kaikessa länsimaisessa taiteessa. Nykyisin ilmiön näkee selvimmin monissa elokuvissa, esimerkiksi Matrix-elokuvatrilogiassa. Wagnerin viimeisessä oopperassa Parsifal (1882) nimihenkilö oppii näkemään taikuri Klingsorin luoman valhekuvan taakse ja saa ylivertaiset kyvyt, kuten pysäyttämään häntä kohti heitetyn keihään. Matrixissa taas on keinotodellisuus, jossa Neo pysäyttää pahantahtoisten agenttien luodit. Pirates of the Caribbean -elokuvasarjan Davy Jones, joka on mennyttä rakkauttaan sureva Lentävä hollantilainen -laivan kapteeni, kun Wagnerin Lentävä hollantilainen -oopperan (1843) päähenkilön kirouksen pystyy purkamaan vain pyyteetön rakkaus. Tosin nämä asetelmat usein pohjautuvat vanhempiin tarinoihin, mutta Wagner pystyi luomaan niistä uusia myyttisiä kokonaistaideteoksia, joissa eri taidemuodot kohtaavat.[1]
Lähteet
muokkaa- GLBTQ: Wagnerism (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
muokkaa- ↑ Maailmaa pyyhki 1800-luvulla mania, joka jätti jälkensä niin Hitlerin politiikkaan kuin Disneyn logoonkin: Näin säveltäjä Richard Wagner muutti kulttuurimme. Helsingin Sanomat 10.1.2021.
Aiheesta muualla
muokkaa- Max Nordau: The Richard Wagner Cult (1895) (Arkistoitu – Internet Archive)