Vuoriviirikaija

lintulaji

Vuoriviirikaija (Prioniturus montanus) on Filippiineillä elävä kaijalaji.

Vuoriviirikaija
Uhanalaisuusluokitus

Silmälläpidettävä [1]

Silmälläpidettävä

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Papukaijalinnut Psittaciformes
Heimo: Kaijat Psittaculidae
Suku: Viirikaijat Prioniturus
Laji: montanus
Kaksiosainen nimi

Prioniturus montanus
Ogilvie-Grant, 1895

Katso myös

  Vuoriviirikaija Wikispeciesissä
  Vuoriviirikaija Commonsissa

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Vuoriviirikaija on noin 30 senttimetriä pitkä ja 100–140 grammaa painava keskikokoinen papukaija. Kuten kaikilla viirikaijoilla, on silläkin pidentyneet keskimmäiset pyrstösulat, joiden päässä on ikään kuin lusikka tai lasta. Sen höyhenpuku on pääosin vihreä, alapuolelta vaaleamman kellanvihreä. Naama on sininen, päälaella on punainen laikku ja pidentyneet pyrstösulat ovat mustat ja sinikiiltoiset. Sukupuolet ovat muuten samannäköisiä mutta naaraan naama on enimmäkseen vihreä ja sen pyrstö on lyhyempi. Nokka on vaalean siniharmaa ja kärjestä valkoinen, iiris tummanruskea ja jalat siniharmaat. Nuori lintu muistuttaa aikuista mutta siltä puuttuvat pyrstösulkien ”lusikat”. Lajista tunnetaan kolme alalajia.

Esiintyminen muokkaa

Vuoriviirikaija elää Filippiinien pohjoisella saarella Luzonilla. Sen populaatio on kooltaan alle 10 000 yksilöä.

Elinympäristö muokkaa

Laji elää vuoristometsissä yli 700 metrin korkeudella merenpinnasta. Se on hyvin äänekäs ja lentelee pikku parvissa ruokailupuiden välillä.

Lisääntyminen muokkaa

Lajin pesintä tunnetaan puutteellisesti. Pesintää tapahtuu elo–syyskuussa ja pesä on puunkolossa.

Ravinto muokkaa

Vuoriviirikaija syö hedelmiä, pähkinöitä ja siemeniä, myös maissin siemeniä.

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. BirdLife International: Prioniturus montanus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.4.2014. (englanniksi)