Vuorikide

Vuorikide eli vuorikristalli on läpinäkyvää, melko puhdasta kvartsia. Kyseessä ei siis ole kristalli, joka on amorfista lasia. Vuorikiteet ovat puikkomaisia, muodoltaan kuin obeliskeja ja kooltaan muutamia senttejä. Kiteet ovat yleensä toisiinsa kasvaneina kimppuina.

Suomessa vuorikiteitä on muun muassa Kuopion Pisanmäellä, jonka eräältä seinämältä niitä on kaivettu jo vuosisatoja.

Vuorikidettä kutsutaan myös nimillä alaskantimantti, arkansasintimantti, strassitimantti, meksikolainen timantti ja marmarosh-timantti.^[1]

Vuorikristallista on saanut nimensä myös kristallilasi.^[2] Kristallilasi on kuitenkin muiden lasilajien tavoin amorfista toisin kuin vuorikide, joka nimensä mukaisesti on kiteinen aine.

Lähteet muokkaa

↑ Schumann, Walter, 1989: Jalokivet ja korukivet Otava, Keuruu. (ISBN 951-1-10837-9)
↑ Nykysuomen sanakirja, 1. osa (A–K), 11. painos, s. 531, sana kristalli. (Tämän lähteen mukaan sanan kristalli ensimmäinen merkitys on kide tai myös kiteen muotoiseksi hiottu lasikappale, toinen merkitys "alkujaan vuorikide, vuorikristalli, tai siitä valmistettu esine, nykyään tavallisesti kristallilasi tai siitä valmistettu esine".). Suomalaisen kirjallisuuden seura, WSOY, 1989. ISBN 951-0-09105-7.

Aiheesta muualla muokkaa

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vuorikide Wikimedia Commonsissa

Tämä tieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[biography-1] Schumann, Walter, 1989: Jalokivet ja korukivet Otava, Keuruu. (ISBN 951-1-10837-9)

[2] Nykysuomen sanakirja, 1. osa (A–K), 11. painos, s. 531, sana kristalli. (Tämän lähteen mukaan sanan kristalli ensimmäinen merkitys on kide tai myös kiteen muotoiseksi hiottu lasikappale, toinen merkitys "alkujaan vuorikide, vuorikristalli, tai siitä valmistettu esine, nykyään tavallisesti kristallilasi tai siitä valmistettu esine".). Suomalaisen kirjallisuuden seura, WSOY, 1989. ISBN 951-0-09105-7.

[1]

[2]