Vsevolod Zaderatski
Vsevolod Petrovitš Zaderatski (ven. Всеволод Петрович Задерацкий; 21. joulukuuta 1891 Rovno – 1. helmikuuta 1953 Lviv) oli neuvostoliittolainen säveltäjä.[1]
Zaderatski opiskeli Moskovan valtionyliopistossa oikeustiedettä ja suoritti Moskovan konservatoriossa musiikkiopintoja Mihail Ippolitov-Ivanovin, Henryk Pachulskin sekä Sergei Tanejevin johdolla. Vuosina 1915–1916 hän itse antoi musiikkikasvatusta Aleksei Nikolajevitš Romanoville. Venäjän sisällissodassa Zaderatski taisteli aluksi valkoisella puolella, mutta loikkasi punaisiin ammuttuaan valkoisen upseerin, joka oli teloittamassa punavankeja.[1]
1920-luvulla Zaderatski toimi modernistisäveltäjien piireissä. Hän työskenteli useissa venäläiskaupungeissa sekä Kazakstanissa ja Ukrainassa.[1] Hän oli pari kertaa vangittuna jo ennen joutumistaan vuonna 1937 lähetetyksi työleirille Stalinin vainoissa. Zaderatski vietti työleirillä kahden vuoden ajan, ja loppuiäkseen häneltä estettiin pääsy suurimpiin kaupunkeihin. Hänen musiikkiaan ei julkaistu eikä esitetty.[2] Zaderatskin kohtaama vaino liittyi sekä taustaan sisällissodan valkoisella puolella että musiikillisiin suuntauksiin.[1] Hän kuitenkin jatkoi säveltämistä ja opettamista maakuntakeskuksissa asuen.[2] Viimeisinä vuosinaan hän opetti Lvivissä, jossa hänen opiskelijoidensa joukossa oli Veniamin Basner.[1]
Zaderatskin tuotannon joukossa on pianolle sävelletty Johann Sebastian Bachin esikuvan mukainen 24 preludia ja fuugaa, jonka hän sävelsi ollessaan työleirillä vuosina 1937–1939. Siihen sisältyvät kappaleet edelsivät Dmitri Šostakovitšin vastaavan muodon teosta.[2] Vuotta 1928 edeltäneistä teoksista harva on säilynyt, sillä sekä Zaderatskin sävellykset että kirjoitukset[2] tuhottiin pidätyksen yhteydessä.[1] Zaderatski olikin pitkään laajalti tuntematon[2], mutta 1990-luvulla alkoi häneltä säilyneiden teosten julkaisu hänen poikansa tekemän työn tuloksena.[1] Hänen elämäänsä on myös tutkinut pianisti-musikologi Jascha Nemtsov, joka on esittänytkin hänen teoksiaan.[2]