Vsevolod Baranovski

Vsevolod Stepanovitš Baranovski (ven. Всеволод Степанович Барановский; 8. joulukuuta (J: 26. marraskuuta) 1853 – heinäkuu 1921 Istanbul, Turkki) oli venäläinen ratsuväenkenraali ja sotatuomari, joka toimi vuosina 1914–1917 Suomen senaatin oikeustoimituskunnan vt. päällikkönä niin sanotussa amiraalisenaatissa.

Baranovski palveli Venäjän keisarikunnan armeijassa vuodesta 1875, kävi Nikolain ratsuväkiopiston, liittyi Henkikaartin kyrassieerirykmenttiin ja osallistui vuosien 1877–1878 Turkin sotaan. Hän valmistui vuonna 1883 Aleksanterin sotilaallis-oikeustieteellisestä akatemiasta ja oli vuosina 1889–1902 Omskin ja Turkestanin sotilaspiirien sotaoikeuksissa eri tehtävissä kuten prokuraattorin apulaisena ja sotilastutkintotuomarina. Baranovski oli sotatuomarina Kazanin sotilaspiirin sotaoikeudessa vuosina 1902–1907, Moskovan sotilaspiirin sotaoikeudessa 1907–1909 ja Odessan sotilaspiirin sotaoikeudessa 1909–1914. Hän sai 1894 everstin ja 1902 kenraalimajurin arvon.

Baranovski nimitettiin 10. maaliskuuta 1914 Suomen senaatin talousosaston jäseneksi ja hänet määrättiin hieman myöhemmin oikeustoimituskunnan vt. päälliköksi, kun Konstantin Kazanski siirtyi prokuraattoriksi. Baranovski ylennettiin huhtikuussa 1914 kenraaliluutnantiksi. Hän joutui eroamaan vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen ja muutti Jaroslavliin. Hän sai myöhemmin samana vuonna ratsuväenkenraalin arvon. Venäjän sisällissodan aikana Baranovski palveli Etelä-Venäjän armeijan oikeushallintoa ja pakeni kesällä 1920 Turkkiin, jossa hän kuoli seuraavana vuonna keuhkokuumeeseen.