Volframidisulfidi
Volframidisulfidi (WS2) eli volframi(IV)sulfidi on volframi- ja sulfidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään voiteluaineena ja katalyyttinä.
| Volframidisulfidi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | WS2 |
| Moolimassa | 247,98 |
| Ulkomuoto | Harmaa kiteinen aine |
| Sulamispiste | 1250 °C (hajoaa)[1] |
| Tiheys | 7,6 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö muokkaa
Huoneenlämpötilassa volframidisulfidi on tummanharmaata kiteistä ainetta. Yhdisteestä tunnetaan kaksi kidemuotoa: alkeiskopiltaan romboedrinen α-muoto ja heksagonaalinen β-muoto. Rakenne on kerroksittainen. Volframidisulfidi on veteen liukenematonta ja liukenee vain kuumaan ja väkevään typpi- tai rikkihappoon tai kuningasveteen.[2][3][4][5]
Volframidisulfidi valmistetaan volframin ja rikin välisellä reaktiolla 800–900 °C:n lämpötilassa. Toinen tapa on kuumentaa volframitrioksidin, rikin ja kaliumkarbonaatin seosta 1 400 °C:n lämpötilaan.[2][3][4][5]
- W + 2 S → WS2
Volframidisulfidia käytetään kiinteänä voiteluaineena erityisesti korkean lämpötilan sovellutuksissa ja katalyyttinä raakaöljyn rikinpoistoreaktioissa.[2][3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–97. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.11.2022). (englanniksi)
- ↑ a b c Thomas W. Penrice: Tungsten Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2010.
- ↑ a b c Erik Lassner, Wolf-Dieter Schubert, Eberhard Lüderitz & Hans Uwe Wolf: Tungsten, Tungsten Alloys, and Tungsten Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 1129. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ a b Erik Lassner, Wolf-Dieter Schubert: Tungsten, s. 165. Springer, 1999. ISBN 978-0-306-45053-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.11.2022). (englanniksi)