Voimapop
popmusiikin alalaji
Voimapop[1] (engl. Power pop) on popmusiikin laji, jonka juuret ovat yhdysvaltalaisen popmusiikin kautta brittiläisessä popissa ja rockissa. Siinä käytetään vahvoja melodioita, lyhyitä harmonisia lauluosuuksia, tiiviitä sovituksia ja erottuvia kitarariffejä. Soitinsooloja on vähän, eikä bluesaineksia juuri näy. Soittimia on yleensä yksi tai useampia sähkökitaroita, sähköbasso, rummut ja joskus kosketinsoittimet ja syntetisaattori. Lajin vaikutus vaihteli vuosikymmenien mittaan, mutta on ollut yksi kestävimpiä rockin alalajeja.[2][3]
| Voimapop | |
|---|---|
| Alkuperä | pop rock, rock and roll, beat, rhythm and blues, garage rock, pop |
| Alkuperämaa |
 Yhdistynyt kuningaskunta Yhdysvallat |
| Kehittymisen ajankohta |
1960-luku |
| Tyypillisiä soittimia |
rumpusetti, sähkökitara, koskettimet, bassokitara, syntetisaattori |
| Kehittyneitä tyylilajeja / suuntauksia |
brittipop, pop-punk, indie pop, noise pop |
The Whon Pete Townshend käytti sitä NME:n haastattelussa vuonna 1967 yhtyeen musiikkityylistä.[4]
Lähteet
muokkaa- ↑ Otto Talvio, Voimapop on melodista popmusiikkia
- ↑ A User's Guide to Shoes - eMusic Spotlightlähde tarkemmin?
- ↑ Liner notes to 'The Roots of Power Pop' and the 'Poptopia' series of CDs
- ↑ Altham, Keith. "Lily Isn't Pornographic, Say Who" New Musical Express May 20, 1967
Aiheesta muualla
muokkaa
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Voimapop.
- Allmusic.com (Arkistoitu – Internet Archive)