Vladislav III
Vladislav III (puol. Władysław III Warneńczyk); (1424–1444) oli Puolan kuningas vuosina 1434–1444 ja Unkarin kuningas (tunnetaan myös nimellä Vladislaus I, unk. I. Ulászló, Várnai Ulászló) vuosina 1440–1444.[1][2]
.PNG)
Suku
muokkaaVladislav oli Vladislav II Jagiellon ja tämän neljännen puolison Sofia (puol. Zofia) Holszańskan (n. 1405–1461) vanhin poika.
Vladislavin nuorempi veli oli Puolan kuningas Kasimir IV Jagiellon. Hänen sisarpuolensa oli prinsessa Hedwig (puol. Jadwiga) Jagiellon (1408–1431), isän toisesta avioliitosta Anna Celjeläisen (1386–1416) kanssa, joka oli Celjen kreivi Vilhelmin ja Puolan prinsessa Annan tytär.
Unkarin valtaistuimella hän oli ensimmäinen Jagello-sukuinen kuningas.[1]
Kuningas
muokkaa
Vladislav seurasi isäänsä Puolan valtaistuimelle kymmenvuotiaana. Todellista valtaa lapsikuninkaan sijasta käytti hänen isänsä läheinen ystävä, Krakovan piispa Oleśnicki.[2] Täysivaltaiseksi hallitsijaksi hänet tunnustettiin vasta neljätoistavuotiaana.[1]
Unkarissa syntyi Habsburg-sukuisen kuningas Albrektin kuoltua 1439 kruununperimyskiista. Habsburgien kannattajat halusivat kuninkaaksi Albrektin vielä syntymättömän perillisen, vastustajat taas uskoivat Vladislavin kuninkaana tuovan paremman turvan Osmanien valtakunnan uhkaa vastaan. Synnytettyään poikansa Ladislauksen helmikuussa 1440 Albrektin leski Elisabet Luxemburgilainen lähetti hovinaisensa sieppaamaan Unkarin kruunun ja kruunautti vain kolmen kuukauden ikäisen pojan Székesfehérvárissa 15. toukokuuta 1440 Unkarin kuninkaaksi. Vladislav puolestaan saapui Budaan 19. toukokuuta, ja häntä kannattavat ylimykset julistivat Ladislauksen kruunauksen mitättömäksi ja kruunauttivat Vladislavin Unkarin kuninkaaksi 17. heinäkuuta, tilapäiskruunulla, joka oli löydetty Pyhän Tapanin pyhäinjäännösarkusta.[1]
Näin Unkarilla oli kaksi kruunattua kuningasta, joista lapsikuningas Ladislaus tosin asui Saksassa isävainajansa serkun Fredrik III:n hoivissa ja hänen kannattajiaan johti leskikuningatar Elisabet.[3] Valtakunnan ylimykset hajosivat kahteen leiriin, ja maassa käytiin sisällissotaa. Vladislavia tuki enemmistö, myös sotapäällikkö János Hunyadin kannattajat. Lopulta 14. joulukuuta 1442 Vladislav ja Elisabet solmivat rauhan, ja vain viisi päivää tämän jälkeen Elisabet kuoli.[1]
Varnan ristiretki
muokkaa
Samaan aikaan osmanit olivat etenemässä Balkanille, mutta heidät oli jo useaan otteeseen pysäyttänyt János Hunyadi, kuninkaan tärkeä tukija. Vuonna 1444 paavin legaatti, kardinaali Giulio Cesarini pyysi Vladislavia johtamaan ristiretkeä turkkilaisia vastaan ja lupasi, että avuksi tulisivat myös Burgundin Filip Hyvä sekä Genova ja Venetsia. Cesarinin painostuksesta kuningas lupasi rikkoa rauhansopimuksen, jonka pian tämän jälkeen solmi Murad II:n lähettiläiden kanssa Nagyváradissa.[4]
Ristiretkeläisten suunnitelmana oli tehdä nopea yllätyshyökkäys Balkanille samalla kun Venetsian ja Genovan laivastot sulkisivat Bosporinsalmen ja estäisivät turkkilaisten armeijaa ylittämästä sitä. Genova kuitenkin petti lupauksen ja suostui kalliiseen hintaan kuljettamaan osmanien armeijan salmen yli.[4] 10. marraskuuta 1444 Varnan luona yli kolminkertaisen ylivoimansa turvin Murad II:n johtama osmanien armeija tuhosi Vladislavin, Hunyadin sekä Valakian ruhtinaan Mircea II:n johtaman kristittyjen sotajoukon. Taistelussa saivat surmansa vain 20-vuotias kuningas Vladislav, paavin legaatti sekä joukko unkarilaisia ylimyksiä. János Hunyadi pääsi pakoon. Varnan taistelu jäi viimeiseksi yritykseksi estää Osmanien valtakunnan laajentuminen Balkanille.[2][1]
Napolin kuninkaan lähettiläs, kronikoitsija Pietro Ransano kertoi myöhemmin, että joidenkin todistajien mukaan Vladislav olisi selvinnyt taistelusta hengissä. Myöhemminkin liikkui tarinoita, joiden mukaan Vladislav olisi paennut Kyproksen kautta Portugalin rannikolle, mennyt siellä naimisiin ja kuollut vasta kaksikymmentä vuotta myöhemmin.[1]
Perintö
muokkaaVladislav kuoli naimattomana ja vailla perillistä. Mikäli pitää paikkansa, että hänet oli vuoden 1442 rauhanteon yhteydessä kihlattu Annan, kuningas Albrekt -vainajan ja leskikuningatar Elisabet Luxemburgilaisen tyttären kanssa, tämä avioliitto ei koskaan toteutunut.[5]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g Gaál Tamás: I. Ulászló halála és a várnai csata - Cultura.hu Cultura - A kulturális magazin -. 10.11.2014. Viitattu 16.6.2025. (unkariksi)
- ↑ a b c Władysław III Warneńczyk Encyclopedia Britannica. Viitattu 23.4.2012.
- ↑ Deutsche Biographie: Elisabeth - Deutsche Biographie www.deutsche-biographie.de. Viitattu 16.6.2025. (saksaksi)
- ↑ a b A várnai csata és I. Ulászló királyunk halála [10.] Töri klub. Viitattu 16.6.2025.
- ↑ Solymosi, László (toim.): Magyarország történeti kronológiája I. A kezdetektől 1526-ig, s. 262. Akadémiai Kiadó, 1981.
| Edeltäjä: Vladislav II Jagiello |
Puolan kuningas 1434 - 1444 |
Seuraaja: interregnum |
| Edeltäjä: Albrekt II |
Unkarin kuningas 1440 - 1444 |
Seuraaja: Ladislaus V |