Murad II

Osmanien valtakunnan sulttaani

Murad II (14043. helmikuuta 1451) oli Osmanien valtakunnan sulttaani isänsä Mehmed I:n kuoltua vuodesta 1421 vuoteen 1451 (lukuun ottamatta 14441446). Muradin hallintokautta leimasi pitkä sota, jota hän kävi Balkanin kristittyjä sekä Anatolian turkkilaisia emiraatteja vastaan. Hänet kasvatettiin Amasyassa.

Sulttaani Murad II

Mehmed I:n kuoltua 1421 ratsastus onnettomuudessa, hän oli kutsunut hänen poikansa Muradin Bursaan perimään valta hänen kuoltua. Tätä ennen Murad oli ollut oppimassa hallintoa Amasyassa. Mehmed ehti kuolla ennen Muradin saapumista, jolloin sulttaanin kuolemaa salattiin noin 40 päivän ajan kunnes Murad saapui Bursaan. Uusi nuori sulttaani herätti kuitenkin epäilyksiä ja heikentääksen osmaneja Bysanttilaiset suostuttelivat hänen setänsä Mustafa Çelebin (tunnetaan myös Düzmece Mustafana) yrittämään sisällissodan sytyttämistä ja nuoren sulttaanin syöksemistä valtaistuimelta. Mustafa sai voittikin Muradin armeijan Sazlideren taistelussa ja valloitti pääkaupunki Adrianopolin (nykyisen Edirnen) ja julisti itsensä Rumelian sulttaaniksi. Tämän jälkeen Mustafa eteni Anatoliaan tarkoituksenaan kukistaa Murad, mutta Muradin joukot kuitenkin voittivat hänet Ulubatissa, lähellä Bursaa. Tämän jälkeen Mustafa pakeni Balkanille ja koitti paeta Valakiaan, mutta Muradin agentit saivat hänet kiinni ja hänet teloitettiin. Tämän jälkeen hän loi uuden armeijan, Azebin, ja vuonna 1421 hän ryhtyi piirittämään Bysantin pääkaupunkia Konstantinopolia. Muradin piirittäessä kaupunkia bysanttilaisten onnistui yhdessä muutamien Anatolian itsenäisten turkkilaisvaltioiden kanssa lähettää Muradin nuorempi veli, 13-vuotias Mustafa, kapinoimaan veljeään vastaan ja piirittämään Bursaa. Muradin täytyi keskeyttää Konstantinopolin piiritys kohdatakseen kapinoivan veljensä. Hän vangitsi prinssi Mustafan ja teloitti tämän. Anatolian valtiot jotka jatkuvasti juonittelivat häntä vastaan - Aydın, Germian, Mentese ja Teke - liitettiin osaksi Osmanien valtakuntaa.

Tämän jälkeen Murad ryhtyi sotaan Venetsiaa, Karamanidien emiraattia, Serbiaa ja Unkaria vastaan. Karamanidialaiset lyötiin vuonna 1428 ja venetsialaiset vetäytyivät 1432 hävittyään toisen Salonikan piirityksen vuonna 1430. 1430-luvulla Murad valtasi valtavia alueita Balkanilta ja onnistui liittämään Serbian valtakuntaansa 1439. Vuonna 1441 Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta, Puola ja Albania liittyivät Unkari-Serbia liittoon.

Murad oli kuitenkin väsynyt ja kyllästynyt jatkuvasta sotimisesta ja päätti vuonna 1444 luopua kruunusta 12-vuotiaan poikansa Mehmedin hyväksi. Päätökseen todennäköisesti vaikutti myös hänen vanhimman pojan, Alâaddinin odottamaton kuolema. Murad vetäytyi luostariin Manisaan, mutta samana vuonna Unkarilaiset ja puolalaiset aloittivat ristiretken osmaneja vastaan. Mehmed kutsui isänsä johtamaan joukkojaan, ja kun Murad kieltäytyi Mehmed kuuluisasti vastasi "Jos olet sulttaani niin tule johtamaan armeijoitasi. Jos minä olen sulttaani niin määrään sinut johtamaan armeijoitani". Lopulta Murad suostui ja voitti ristiretkeläiset Varnan taistelussa, jonka jälkeen ristiretkeläiset vetäytyivät. Murad vetäytyi takaisin Manisaan, mutta Mehmedin liian kunnianhimoisten hankkeiden ja hänen kielteisestä asenteestaansa paššoja kohtaan, pyysi suurvisiiri Candarli Halil Muradia ottamaan kruunun takaisin.

Lopulta vuonna 1446 Murad otti vallan janitsaarien avulla ja lähetti Mehmedin Manisaan opiskelemaan hallitsemista. Murad lähi sotimaan Kreikkaan jossa Morean despootti Konstantinos (tuleva Bysantin keisari Konstantinos XI), oli alkanut hyökkäillä Osmanien alueille. Murad onnistui kukistamaan puolustuksen ja hänen joukkonsa ryösteli Peloponnesosta perusteellisesti ja Konstantinos ja hänen veljensä Tuomas joutuivat antautumaan.

Murad murskasi kristittyjen liiton toisessa Kosovon taistelussa (ensimmäinen tapahtui 1389). Kun Balkanin rintama oli turvattu Murad suuntasi itään Timur Lenkin pojan Shah Rokhin suuntaan ja Karamanidin ja Çorum-Amasyan emiraattien suuntaan.

Murad II kuoli vuonna 1451, jonka jälkeen hänen pojastaan Mehmedistä tuli jälleen sulttaani.


Edeltäjä:
Mehmed I
Osmanien sulttaani Seuraaja:
Mehmed II
Tämä kuninkaalliseen henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.