Vladimir Voronin
Vladimir Nicolae Voronin (s. 25. toukokuuta 1941) on moldovalainen poliitikko.[1] Hän oli Moldovan presidentti huhtikuusta 2001 toukokuuhun 2009 ja toimi vuonna 2009 parlamentin puhemiehenä. Hän johtaa Moldovan kommunistipuoluetta.[2]
| Vladimir Voronin | |
|---|---|
.jpg) Vladimir Voronin vuonna 2014 |
|
 Moldovan 3. presidentti |
|
| Pääministeri |
Dumitru Braghiș Vasile Tarlev Zinaida Greceanîi |
| Edeltäjä | Petru Lucinschi |
| Seuraaja | Mihai Ghimpu (vt.) |
| Parlamentin puhemies | |
| Edeltäjä | Ivan Călin (vt.) |
| Seuraaja | Mihai Ghimpu |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. toukokuuta 1941 Corjova, Moldovan SNT, Neuvostoliitto (nykyään Moldova) |
| Kansalaisuus |
 moldovalainen venäläinen (kiistanalainen) |
| Ammatti |
insinööri ekonomisti |
| Arvonimi | kenraalimajuri |
| Puoliso | Taisija Mihailovna |
| Tiedot | |
| Puolue |
PCM (ennen 1991) PCRM (1993−) |
| Uskonto | itäortodoksi |
Tausta
muokkaaVoronin on kotoisin Corjovan kylästä Dubăsarin kunnasta läheltä Chișinăuta. Hän opiskeli tekniikkaa ja taloutta Chișinăun teknillisessä koulussa ja metallurgisessa instituutissa (1961) ja elintarviketeollisuuden liiton instituutissa (1971) ja johti leipätehdasta. Voronin toimi Dubăsarin ja Unghenin kaupunkineuvostoissa ja Unghenin piirin toimeenpanevassa komiteassa. Vuodesta 1983 hän oli Moldavian kommunistisen puolueen organisaation varajohtaja.
Varhainen poliittinen ura
muokkaaVoronin oli Moldavian sosialistisen neuvostotasavallan 10. ja 11. korkeimman neuvoston jäsen 1985 lähtien. Vuodet 1985–1989 hän oli Benderin kaupunginkomitean ensimmäinen sihteeri ja 1989–1990 Moldavian SNT:n sisäministeri, joten hänellä on Neuvostoliiton sisäministeriön kenraalimajurin sotilasarvo.
Vuonna 1993 Voroninista tuli uuden Moldovan tasavallan kommunistisen puolueen (rom. Partidul Comuniștilor din Republica Moldova) organisaatiokomitean varapuheenjohtaja. Vuonna 1994 hänet valittiin puolueen pääsihteeriksi. Samana vuonna hän oli presidenttiehdokkaana. Maaliskuussa 1998 hänet valittiin jäseneksi Moldovan 14. parlamenttiin ja parlamentin pysyvän byroon jäseneksi.
Presidenttinä
muokkaaHelmikuussa 2001 kommunistit saivat tyrmäävän vaalivoiton presidentti Petru Lucinschiin kohdistuvan tyytymättömyyden vuoksi, ja 71/101 parlamenttipaikasta. Vuoden 2000 lainmuutosten jälkeen presidentistä oli tehty parlamentin valitsema, ja suurimman puolueen johtajana Voronin valittiin presidentiksi 7. huhtikuuta 2001.
Voronin on sitoutunut jatkamaan edellisen presidentin suunnitelmia yksityistämisestä ja talouden vapauttamisesta, mutta on myös pyrkinyt vähentämään köyhyyttä varaamalla varoja terveydenhuoltoon, koulutukseen ja korottanut eläkkeitä ja palkkoja.
Voroninin hallitus määräsi venäjän jälleen pakolliseksi oppiaineeksi kouluissa, mikä johti protesteihin ja päätöksen pikaiseen peruuttamiseen. Hän on kuitenkin edelleen ajanut venäjän ottamista maan toiseksi viralliseksi kieleksi vaalilupauksensa mukaan. Romanian sotilasattašea karkotettiin maasta maaliskuussa 2002, jonka jälkeen Romania karkotti Moldovan diplomaatin.
Vuonna 2003 Moldova vetäytyi Venäjän neuvottelemasta liittovaltiosopimuksesta Transnistrian kanssa ja Voronin nimitti 2004 sen johtajia "rikollisjengiksi" ja määräsi alueen taloussaartoon Transnistrian viranomaisten suljettua moldovankielisiä kouluja.
Maaliskuun 2005 parlamenttivaaleissa kommunistipuolue sai 46,1 % äänistä ja 56 paikkaa, mitä riitti hallituksessa pysymiseen muttei presidentin uudelleenvalintaan, joka vaatii 61 ääntä. Voronin valittiin uudelleen Kristillisdemokraattisen kansanpuolueen ja Demokraattisen ja Sosiaaliliberaalin puolueen tuella, kun Voronin lupasi uudistusten jatkuvan ja lähestyä Euroopan unionia ja lisätä Nato-yhteistyötä.
Presidenttikauden jälkeen
muokkaaVoroninin presidenttikauden jälkeen paljastuivat hänen ja hänen poikansa Olegin taloudelliset kytkökset. Poikaa epäillään veronkierrosta: hän käytti luottokorttejaan ulkomailla 8 miljoonan dollarin edestä kun samaan aikaan ilmoitetut tulot olivat paljon vähemmän. Myös Vladimir Voroninin maakaupat presidenttikauden loppuvuosina herättivät kysymyksiä.[3]
Yksityiselämä
muokkaaMoldovan kansalaisuuden lisäksi Voroninilla on epäilty olevan myös Venäjän kansalaisuus.[4][5]
Kunnianosoituksia
muokkaa
Kuningas Tomislavin ritarikunta (Kroatia, 2009)[6]
Ruhtinas Jaroslav Viisaan ritarikunta (Ukraina, 2006)[7]
Vapahtajan ritarikunta (Kreikka, 2007)[8]
Stara planinan ritarikunta (Bulgaria, 2009)[9]
Lähteet
muokkaa- ↑ Vladimir Voronin Encyclopedia Britannica. Viitattu 24.1.2015.
- ↑ Voronin elected Moldova's speaker BBC News. 12.5.2009. Viitattu 21.7.2023. (englanti)
- ↑ Vladimir Voronin: The Great Communist Landowner Radio Free Europe. Viitattu 24.1.2015.
- ↑ Dezvaluiri la Chisinau: Voronin are cetatenie rusa Ziare.com. Viitattu 21.7.2023. (romania)
- ↑ Vladimir Voronin nu detine cetatenia rusa Pro TV. Viitattu 21.7.2023. (romania)
- ↑ Odluka o odlikovanju Njegove Ekselencije Vladimira Voronina, Predsjednika Republike Moldove, Veleredom kralja Tomislava s lentom i Velikom Danicom Narodne novine. 2009. Viitattu 21.7.2023. (kroaatti)
- ↑ УКАЗ ПРЕЗИДЕНТА УКРАЇНИ №432/2006 Офіс Президента України. 2006. Viitattu 21.7.2023. (ukraina)
- ↑ Владимир Воронин награжден орденом "Крест Спасителя" - высшей государственной наградой Греции Interlic. 13.6.2007. Arkistoitu 2020. Viitattu 21.7.2023. (venäjä)
- ↑ Президент Молдовы встретился со своим болгарским коллегой kp.md. 12.3.2009. Viitattu 21.7.2023. (venäjä)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vladimir Voronin Wikimedia Commonsissa
