Avaa päävalikko
Tämä artikkeli käsittelee poliitikkoa. Wikipediassa on myös artikkeli samannimisestä merikapteenista.

Vladimir Nicolae Voronin (s. 25. toukokuuta 1941) on moldovalainen poliitikko.[1] Hän oli Moldovan presidentti huhtikuusta 2001 toukokuuhun 2009 ja toimi vuonna 2009 parlamentin puhemiehenä. Hän johtaa Moldovan kommunistipuoluetta.[2]

Vladimir Voronin
Vladimir Voronin (2006)
Vladimir Voronin (2006)
Moldovan 3. presidentti
Pääministeri Dumitru Braghiș
Vasile Tarlev
Zinaida Greceanîi
Edeltäjä Petru Lucinschi
Seuraaja Mihai Ghimpu (vt.)
Parlamentin puhemies
Edeltäjä Ivan Călin (vt.)
Seuraaja Mihai Ghimpu
Henkilötiedot
Syntynyt 25. toukokuuta 1941 (ikä 78)
Corjova, Neuvostoliitto (nykyään Moldova)
Ammatti insinööri
ekonomisti
Arvonimi kenraalimajuri
Puoliso Taisija Mihailovna
Tiedot
Puolue Moldovan kommunistinen puolue (ennen 1991)
Moldovan tasavallan kommunistinen puolue (1993−)
Uskonto itäortodoksi

ElämäkertaMuokkaa

Voronin on kotoisin Corjovan kylästä Dubăsarin kunnasta (raionul) läheltä Chișinăuta. Hän opiskeli tekniikkaa ja taloutta Chișinăun teknillisessä koulussa ja metallurgisessa instituutissa (1961) ja elintarviketeollisuuden liiton instituutissa (1971) ja johti leipätehdasta. Voronin toimi Dubăsarin ja Unghenin kaupunkineuvostoissa ja Unghenin piirin toimeenpanevassa komiteassa. Vuodesta 1983 hän oli Moldavian kommunistisen puolueen organisaation varajohtaja.

Voronin oli Moldavian sosialistisen neuvostotasavallan 10. ja 11. korkeimman neuvoston jäsen 1985 lähtien. Vuodet 1985–1989 hän oli Benderin kaupunginkomitean ensimmäinen sihteeri ja 1989–1990 Moldavian SNT:n sisäministeri, joten hänellä on Neuvostoliiton sisäministeriön kenraalimajurin sotilasarvo.

Vuonna 1993 Voroninista tuli uuden Moldovan tasavallan kommunistisen puolueen (Partidul Comuniștilor din Republica Moldova) organisaatiokomitean varapuheenjohtaja. Vuonna 1994 hänet valittiin puolueen pääsihteeriksi. Samana vuonna hän oli presidenttiehdokkaana. Maaliskuussa 1998 hänet valittiin jäseneksi Moldovan 14. parlamenttiin ja parlamentin pysyvän byroon jäseneksi.

Helmikuussa 2001 kommunistit saivat tyrmäävän vaalivoiton presidentti Petru Lucinschiin kohdistuvan tyytymättömyyden vuoksi, ja 71/101 parlamenttipaikasta. Vuoden 2000 lainmuutosten jälkeen presidentistä oli tehty parlamentin valitsema, ja suurimman puolueen johtajana Voronin valittiin presidentiksi 7. huhtikuuta 2001.

Voronin on sitoutunut jatkamaan edellisen presidentin suunnitelmia yksityistämisestä ja talouden vapauttamisesta, mutta on myös pyrkinyt vähentämään köyhyyttä varaamalla varoja terveydenhuoltoon, koulutukseen ja korottanut eläkkeitä ja palkkoja.

Voroninin hallitus määräsi venäjän jälleen pakolliseksi oppiaineeksi kouluissa, mikä johti protesteihin ja päätöksen pikaiseen peruuttamiseen. Hän on kuitenkin edelleen ajanut venäjän ottamista maan toiseksi viralliseksi kieleksi vaalilupauksensa mukaan. Romanian sotilasattašea karkotettiin maasta maaliskuussa 2002, jonka jälkeen Romania karkotti Moldovan diplomaatin.

Vuonna 2003 Moldova vetäytyi Venäjän neuvottelemasta liittovaltiosopimuksesta Transnistrian kanssa ja Voronin nimitti 2004 sen johtajia "rikollisjengiksi" ja määräsi alueen taloussaartoon Transnistrian viranomaisten suljettua moldovankielisiä kouluja.

Maaliskuun 2005 parlamenttivaaleissa kommunistipuolue sai 46,1 % äänistä ja 56 paikkaa, mitä riitti hallituksessa pysymiseen muttei presidentin uudelleenvalintaan, joka vaatii 61 ääntä. Voronin valittiin uudelleen Kristillisdemokraattisen kansanpuolueen ja Demokraattisen ja Sosiaaliliberaalin puolueen tuella, kun Voronin lupasi uudistusten jatkuvan ja lähestyä Euroopan unionia ja lisätä NATO-yhteistyötä.

Voroninin presidenttikauden jälkeen paljastuivat hänen ja hänen poikansa Olegin taloudelliset kytkökset. Poikaa epäillään veronkierrosta - hän käytti luottokorttejaan ulkomailla 8 miljoonan dollarin edestä kun samaan aikaan ilmoitetut tulot olivat paljon vähemmän. Myös Vladimir Voroninin maakaupat presidenttikauden loppuvuosina herättivät kysymyksiä.[3]

LähteetMuokkaa

  1. Vladimir Voronin Encyclopedia Britannica. Viitattu 24.1.2015.
  2. http://news.bbc.co.uk/2/hi/europe/8045834.stm
  3. Vladimir Voronin: The Great Communist Landowner Radio Free Europe. Viitattu 24.1.2015.

Aiheesta muuallaMuokkaa