Vladimir Tšeboksarov
Vladimir Vasilijevitš Tšeboksarov (ven. Владимир Васильевич Чебоксаров, 30. joulukuuta 1951 Tjumen, Neuvostoliitto) oli neuvostoliittolainen kreikkalais-roomalaisen tyylin painija, joka saavutti olympiahopeaa, maailmanmestaruuden ja Euroopan mestaruuden. Lisäksi hän oli kaksinkertainen Neuvostoliiton mestari. Painiuransa jälkeen hän toimi kreikkalais-roomalaisen painin kansainvälisenä tuomarina. Sen lisäksi hän toimi Neuvostoliitossa painin valmennustehtävissä.
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Neuvostoliitto
| |||
| Miesten kreikkalais-roomalainen paini | |||
 Olympialaiset
| |||
 Hopeaa |
Montréal 1976 | 82 kg | |
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Göteborg 1977 | 82 kg | |
 Pronssia |
México 1978 | 82 kg | |
| EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Ludwigshafen 1975 | 82 kg | |
| Hopeaa |
Leningrad 1976 | 82 kg | |
Vladimir Tšeboksarov aloitti painiuransa teini-ikäisenä Siperian Tjumenissa, jossa hän edusti paikallista Dynamoa. Tšeboksarov paini yksinomaan kreikkalais-roomalaista painia. Vuosina 1971–1976 hän harjoitteli Neuvostoliiton maajoukkueessa Gennadi Sapunovin johdolla. Tšeboksarovin sarjan ykkönen oli 1970-luvun alussa ollut Anatoli Nazarenko, jonka Tšeboksarov joutui kukistamaan noustakseen maansa olympiaedustajaksi vuonna 1976.[1] Ensimmäiset kansainväliset menestykset tulivat vuonna 1974 Romaniassa. Samana vuonna hän saavutti Neuvostoliiton mestaruuskisoissa hopeaa. Vuoden 1975 EM-kisoissa Länsi-Saksan Ludwigshavenissa hän otti mestaruuden seitsemällä voitolla voittaen mitaliotteluissa Ruotsin Frank Anderssonin, Romanian Ion Enachen ja Turkin Ömer Suzanin. Seuraavan vuoden eli olympiavuoden EM-kisoissa Leningradissa Tšeboksarovin oli tyytyminen hopeaan Unkarin Csaba Hegedűsin voittaessa. Montrealin olympialaisissa Tšeboksarov saavutti olympiahopeaa voitettuaan ensin Japanin Kazuhiro Takanishin ja Suomen Keijo Mannin. Sen jälkeen tuli tuomaripäätöksellä tappio Jugoslavian Momir Petkovićille suorituspisteiden ollessa 6–6. Jatkossa tuli pistevoitto Tšekkoslovakian Miroslav Janotasta ja Bulgarian Ivan Kolevista. Viimeisessä ottelussa vastaan tuli Ruotsin Leif Andersson, jonka Tšeboksarov voitti. Tšeboksarovin ja Jugoslavian Petkovićin kolmannen kierroksen ottelu, jonka Petković voitti tuomariäänestyksellä suorituspisteiden ollessa tasan, oli ratkaiseva olympiakullan suhteen eli Jugoslavian Petkovićista tuli olympiakultamitalisti Tšeboksarovin saadessa olympiahopeaa.[2]
Olympialaisten jälkeen vuonna 1977 Göteborgissa Tšeboksarov otti maailmanmestaruuden. Niissä kisoissa hän selätti muun muassa Suomen Keijo Mannin, jonka hän oli kohdannut jo edellisenä vuonna olympialaisissa. Méxicon MM-kilpailuissa 1978 hän saavutti vielä pronssimitalin hävittyään Romanian Ion Draicalle ja olympiavoittaja Petkovićille. Saman vuoden EM-kilpailuissa Oslossa hän joutui keskeyttämään turnauksen toisessa ottelussaan. Seuraavina vuosina Tšeboksarov menetti Neuvostoliiton ykkösmiehen aseman sarjassaan kahden kilpailijan eli Taimuraz Aphasavan ja Gennadi Korbanin otettua alle 82-kiloisten sarjassa ykkösaseman. Heistä Korban edusti Neuvostoliittoa vuoden 1980 Moskovan olympialaisissa, joihin Tšeboksarovkin vielä yritti päästä maansa edustajaksi.
Tšeboksarov oli Neuvostoliiton painimaajoukkueen jäsen vuoteen 1980 asti. Painiuransa jälkeen hän toimi kreikkalais-roomalaisen painin kansainvälisenä tuomarina. Sen lisäksi hän toimi Neuvostoliitossa painin valmennustehtävissä. Vuodesta 1995 lähtien hänen kotikaupungissaan Tjumenissa on järjestetty koko kreikkalais-roomalaisen painin valtakunnallinen Vladimir Tšeboksaroville nimetty turnaus. Vuonna 2017 Tšeboksarov nimettiin Tjumenin kaupungin kunniakansalaiseksi.[3]
Vladimir Tšeboksarov aloitti sisäministeriön palveluksessa vuonna 1972. Ennen eläköitymistään hänet oli ylennetty sisäministeriön everstiksi.[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ VLADIMIR CHEBOKSAROV: ABOUT THE PAST AND THE FUTURE WRESTLING 29.10.2013. http://wrestling.com.ua/. Viitattu 14.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Vladimir Tšeboksarov olympiasijoitukset sports-reference.com - sivustolla Sports Reference LLC. Arkistoitu 18.4.2020. Viitattu 14.2.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Tšeboksarov Vladimir Vasilievich tyumen-city.ru. Viitattu 14.2.2020. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]