Vladimir Iljitš Rubin (ven. Владимир Ильич Рубин; 5. elokuuta 1924 Moskova27. lokakuuta 2019 Moskova) oli venäläinen säveltäjä.[1]

Rubin syntyi lääkärien pojaksi. Hän opiskeli teini-ikäisenä Moskovan konservatorion keskusmusiikkikoulussa. Hän palveli toisen maailmansodan aikana armeijassa vapaaehtoisena, mutta sai vapautuksen palveluksesta vuonna 1943. Rubin aloitti vuonna 1944 opiskelun Moskovan konservatoriossa. Hän sai pianonsoitonopetusta Aleksandr Goldenveizerilta.[2] Hänen muita opettajiaan olivat Pavel Lamm, Aleksandr Goedicke, Marija Nemenova-Lunts ja Nikolai Peiko.[1] Rubin valmistui konservatoriosta vuonna 1949. Hänet hyväksyttiin Neuvostoliiton säveltäjäliiton jäseneksi vuonna 1952.[2]

Rubinin tuotantoon kuuluu kuusi oopperaa, yhdeksän oratoriota, kantaatteja ja sinfonisia teoksia.[1][2] Oopperoista ensimmäinen oli Tri tolstjaka (1956, uudistettu versio 1966)[2], jonka Rubin teki Juri Olešan kirjan pohjalta.[1] Rubin sävelsi musiikkia myös elokuviin, teatteriin, radioon ja televisioon. Elokuvien joukossa ovat Šli soldaty..., Aljoškina ljubov, Ko mne, Muhtar!, Skazka o Maltšiše-Kibaltšiše ja Mesta tut tihije. Monia Rubinin teoksista kantaesitti Tšaikovski-sinfoniaorkesteri. Rubin omisti eräitä teoksiaan sen taiteelliselle johtajalle Vladimir Fedosejeville.[3] Hän sai Venäjän sosialistisen federatiivisen neuvostotasavallan kunniataiteilijan arvonimen vuonna 1977 ja Venäjän federaation kansantaiteilijan arvonimen vuonna 1995. Hänelle myönnettiin myös Venäjän federaation kunniamerkki (2004), Glinka-valtionpalkinto (1972) ja Moskovan kaupungintalon palkinto (1997). Rubin oli naimisissa Venäjän kunniataiteilija Marija Skuratovan kanssa, ja hänen tyttärenään syntyi vuonna 1964 taiteilija Katja Rubina.[2]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d Владимир Рубин Kino-teatr.ru, viitattu 3.2.2024 (venäjäksi)
  2. a b c d e Рубин, Владимир Ильич Tass, viitattu 3.2.2024 (venäjäksi)
  3. Рубин Владимир Ильич Российский государственный музыкальный телерадиоцентр, viitattu 3.2.2024 (venäjäksi)

Aiheesta muualla muokkaa