Avaa päävalikko

Vladimir Ivanovitš Markov (26. heinäkuuta 1859 Hamina – elokuu 1919 Pietari) oli Suomessa syntynyt venäläistaustainen kenraaliluutnantti, senaatin talousosaston varapuheenjohtaja 1909–1913 ja ministerivaltiosihteeri 1913–1917.

Vladimir Ivanovitš Markov
Vladimir Markov.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 26. heinäkuuta 1859
Hamina
Kuollut elokuu 1919
Pietari
Ammatti Aleksanterin yliopiston vt. kansleri
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Venäjä
Palveluvuodet 18741917
Komentajuudet Baikalin takaisen alueen sotilaskuvernööri 1909
Baikalin takaisten alueiden kasakkojen atamaani 1909
Sotilasarvo kenraaliluutnantti, atamaani
Kunniamerkit Pyhän Annan 1 lk., Pyhän Vladimirin 2. lk.

Vladimir Markov suoritti Haminan kadettikoulun kurssinsa priimuksena, ja hänet komennettiin vänrikiksi ylennettynä Henkikaartin Liettuan rykmenttiin. Suoritettuaan Yleisesikunta-akatemian kurssin kapteeniksi ylennettynä 1887 Markov toimi Moskovan sotilaspiirissä. Hänet ylennettiin 1896 everstiksi ja toimi sen jälkeen mm. Suomen sotaväkeä koskevien asioiden esittelijänä Venäjän sotaministeriössä 1900–1903. Ylennys kenraalimajuriksi tuli 1903, ja sen jälkeen hän toimi mm. päämajoitusmestarina 1906–1909. Viimeisenä sotilastehtävänä Markovilla oli Transbaikalin alueen sotilaskuvernööriys kesästä 1909 alkaen.

Synnyinmaansa Suomen tehtävät Markovilla alkoivat vuoden 1909 lopulla, kun hänet 13. marraskuuta 1909 nimitettiin Suomen keisarillisen senaatin talousosaston varapuheenjohtajaksi eli käytännössä pääministeriksi. Kuukauden kuluttua senaattorinimityksestä hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi. Taustana senaattorinimitykselle oli Suomen poliittisten puolueiden ja Stolypinin johtaman Venäjän hallituksen ristiriidat, jonka vuoksi suomalaista poliittista hallitusta ei saatu muodostettua. Keisari Nikolai II päätyi silloisen ministerivaltiosihteerin August Langhoffin ehdotuksesta suomalaisten Venäjällä toimineiden sotilaiden senaattoreiksi nimittämiseen. Markovin senaatti sai suomalaisten taholta pilkkanimiksi "sapelisenaatti" tai "amiraalisenaatti". Samaan aikaan Markovin senaattinimityksen kanssa kenraalikuvernööriksi nimitettiin kenraaliluutnantti A.F.Seyn, joka johti Suomen venäläistämistä tarmokkaasti.

Venäläistämispolitiikka kiristyi kaiken aikaa, ja ministerivaltiosihteeri Langhoff ei katsonut voivansa enää hoitaa tehtäväänsä ja halusi eron. Tässä yhteydessä Vladimir Markovista tuli ministerivaltiosihteeri 21. huhtikuuta 1913 alkaen.[1] Markov oli tehtävässään Suomen autonomian murentajia ja venäläistämispolitiikan toteuttajia Pietarissa keisarin lähipiirissä. Markovin ura päättyi 15. maaliskuuta 1917 jälkeen, kun Venäjän keisarikunta luhistui.

Markov vangittiin entisen vallan edustajana, ja hän päätyi myöhemmin bolševikkien käsiin. Eräiden tietojen mukaan hän kuoli Krestyn vankilassa Pietarissa elokuussa 1919 nälkiintyneenä, kidutettuna ja mielenvikaisena.[2][3]

LähteetMuokkaa

  1. Laati, Iisakki: Mitä Missä Milloin 1951, s. 138. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
  2. Markoff, Vladimir Ivanovitš Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917
  3. Arto Luukkanen ja Matti Klinge: Markoff, Vladimir Ivanovitsh Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 20.4.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Håkon Holmberg: (Keisarillisen) Suomen senaatin talousosaston puheenjohtajat, jäsenet ja virkamiehet 1909–1918 – elämäkerrallinen luettelo, Helsinki, 1964.
  • Kari O. Virtanen: Ahdistettu kansakunta 1890–1917, WSOY, Porvoo/Helsinki, 1974, ISBN 951-0-06475-0.
  • Pertti Luntinen: F.A.Seyn – A Political Biography of a Tsarist Imperialist as Administrator of Finland, Studia Historica 19, Suomen Historiallinen Seura, Helsinki, 1985, ISBN 951-9254-72-2.


Edeltäjä:
Anders Wirenius
Senaatin talousosaston varapuheenjohtaja
19091913
Seuraaja:
Mihail Borovitinov